Rikolliseksi kasvaminen: varhaislapsuuden merkitys myöhemmän iän rikolliseen toimintaan ja käytöshäiriöihin

Tämä opinnäytetyö perehtyy varhaislapsuudessa muodostettuihin kiintymyssuhteisiin, niiden ongelmiin sekä lapsuusiässä koettujen traumojen vaikutuksiin myöhemmän iän käytöshäiriöihin sekä rikolliseen käyttäytymiseen. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, millaiset lapsuuden ja nuoruuden aikana koetut vahingolliset kokemukset edesauttavat rikollisen käyttäytymisen omaksumista nuoruudessa sekä aikuisiällä. Opinnäytetyössä perehdytään myös näiden vahingollisten kokemuksien ennalta estämiseen sekä jo alkaneiden käytöshäiriöiden sekä rikollisuuden kierteen katkaisuun ja rikoksentekijöiden hoitoon. Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä on laadullinen tutkimus kirjallisuusanalyysin pohjalta. Aineisto on lapsipsykologiaa, kriminologiaa ja kriminaalipsykologiaa käsittelevää kirjallisuutta ja mukana on myös tilastoja kvalitatiivisen tutkimuksen tueksi. Lapsuusiällä ihmisen aivot ovat kaikista herkimmillään, ja turvaton kiintymys, kaltoinkohtelu ja traumaattisille kokemuksille altistuminen voivat muokata lapsen ja nuoren kehitystä, käytöstä, empatiakykyä ja persoonallisuutta luoden rikollisen käyttäytymismallin omaavan aikuisen. Mutta synkimmänkin yön jälkeen koittaa kirkas aamu, ja myös kaikkein pahitenkin kaltoinkohdelluista lapsista voi kasvaa terveitä aikuisia, mikäli ongelmiin pystytään puuttumaan ajoissa ja siten turvaamaan hyvä lapsuus ja nuoruus, minkä jokainen ansaitsee