Turun keskiaikaiset reliikkikallonsuojat : Dokumentointi ja konservointi

Opinnäytetyössä dokumentoidaan ja konservoidaan Turun tuomiokirkon keskiaikaiset reliikkikallonsuojat. Kallonsuojat olivat huonossa kunnossa ja hyvin fragmentaariset. Yksi opinnäytetyön tärkeitä tavoitteita olikin kokonaisuuden dokumentointi, materiaalitutkimus ja mahdollisuuksien mukaan alkuperäisen rakenteen selvittäminen. Nämä kaikki vähentävät tarvetta käsitellä tekstiilejä tulevaisuudessa, mikä pienentää uusien vaurioiden syntymisen riskiä. Kallonsuojia tarkasteltiin esinebiografisesta näkökulmasta, jonka avulla käytiin läpi tekstiilien elämänkaari valmistuksesta opinnäytetyön aloittamishetkeen asti. Samalla tutkittiin kallonsuojien keskiaikaista kontekstia osana pyhimyskulttia sekä niiden siirtymistä nykykontekstiinsa. Taustan selvittäminen oli tärkeä askel kohti merkitysanalyysiä, jonka avulla kartoitettiin kallonsuojille annettuja erilaisia merkityksiä esimerkiksi museoesineenä, tieteellisen tutkimuksen kohteena ja osana katolisen kirkon elävää pyhimysperinnettä. Merkitysanalyysin kautta pohdittiin kallonsuojille soveltuvia konservointitoimenpiteitä ja niiden eettisyyttä. Kallonsuojat koostuvat kolmesta erivärisestä silkkikangaskerroksesta, joiden tehtävä oli suojata reliikkikalloa. Keskiajalla oli tavallista, että pyhät luut suojattiin silkkikankailla. Kallonsuojissa päällimmäisenä on punainen silkkikangas, keskellä sinivihreä silkkikangas ja alimmaisena, lähimpänä kalloa silkkikangas, jonka on väriltään nykyään beige. Lisäksi päällimmäiseen kangaskerrokseen on jätetty kallon etupuolelle aukko, joka on reunustettu silkistä kudotulla lautanauhalla. Lautanauha on koristeltu kullatulla metallilamellilla. Kokonaisuus löytyi 1920-luvulla Turun tuomiokirkon sakariston umpeen muuratusta komerosta. Tekstiilien yhteydestä löytyneistä reliikkiluista ei ole varmaa tietoa, kenelle pyhimykselle niiden on ajateltu kuuluvan. Tutkijoiden tämänhetkinen tulkinta kuitenkin on, että Pyhä Henrik saattaa olla todennäköinen vaihtoehto. Materiaalitutkimusten, dokumentoinnin sekä taustan ja merkitysten selvittämisen jälkeen kallonsuojat konservoitiin. Niiden säilyvyyttä ja ymmärrettävyyttä parannettiin pintapuhdistuksella, kosteuskäsittelyllä ja suoristuksella. Kallonsuojat olivat liian hauraita, jotta ne olisi voinut tukea kolmiulotteiseen muotoonsa. Siksi ne tuettiin tasossa pehmustetun alustan päälle. Näin ne saavat tukea, mutta säilyvät samalla helposti saatavilla jatkotutkimuksia varten