Monipaikkaisen työnteon aikakausi — Millaisia tarpeita ja tiloja liikkuvilla työntekijöillä on Helsingissä?

Digitalisaation myötä suomalaisten työnteko on muuttunut yhä digitaalisemmaksi. Tietotyönteosta on tullut yhä vähemmän paikkasidonnaista, mikä on mahdollistanut etenkin perinteisessä toimistotyössä monipaikkaisen työnteon eli työnteon useassa eri sijainnissa. Monipaikkaisuutta on tutkittu ainakin maantieteiden, antropologian, hallintotieteiden, sosiologian, kulttuurintutkimuksen ja yhteiskuntatieteiden aloilla. Yhdyskuntasuunnittelussa aihetta on alettu tutkimaan vasta lähiaikoina, joten kyseisellä alalla tietoa ilmiöstä on saatavilla varsin vähän. Yhteiskuntasuunnittelun kannalta on tärkeää selvittää, miten kaupunki voisi tukea monipaikkaista työntekoa. Tutkimuskysymyksiksi muodostuvatkin ”Millaisia tarpeita ja tiloja liikkuvilla työntekijöillä on Helsingissä?” sekä ”Miten yhdyskuntasuunnittelu voisi tukea monipaikkaista työntekoa?”. Tässä työssä metodina hyödynnettiin pääosin kirjallisuuskatsausta. Lisäksi toteutettiin kysely, jonka tarkoituksena oli peilata kirjallisuuskatsauksen tuloksia tosielämään, tässä tapauksessa Kalasataman alueelle Helsingissä. Kirjallisuuskatsauksesta tuli ilmi, että liikkuvat työntekijät ovat useimmiten kannettavalla tietokoneella työskenteleviä tietotyöntekijöitä, jotka digitalisaatiota hyödyntäen työskentelevät useassa eri sijainnissa ja liikkuvat niiden välillä. Liikkuvaan työskentelyyn voi käyttää periaatteessa mitä tahansa tilaa, mutta ne kategorisoidaan yleensä liikkuviin tiloihin eli liikennevälineisiin, toissijaisiin paikkoihin eli esimerkiksi asiakkaan tiloihin sekä kolmansiin paikkoihin, joita ei ole tarkoitettu alun perin työskentelytiloiksi. Monipaikkainen työskentely voi tapahtua ympäri kaupunkia. Se vaatiikin kaupunkirakenteelta sopeutumista eli resilienssiä, jota joustava ja toiminnot sekoittava suunnittelu edistää. Matkustus vaikuttaa yksilön paikkakiintymykseen, mikä voi selittää kiintymystä etenkin kolmansiin paikkoihin työpaikkoina. Monipaikkainen työnteko vaikuttaa vastaavan etenkin luovan yhteiskuntaluokan tarpeisiin. Hyvinvoinnin roolia on korostettu etenkin lähiaikoina työnteossa. Hyvinvoinnin huomioon ottaminen on tärkeää liikkuville työntekijöille suunniteltaessa, sillä lukuisat liikkuvaan työskentelyyn liittyvät häiriötekijät voivat kuormittaa työntekijöitä. Helsingissä ja myös Suomen valtiollisella tasolla ollaan tietoisia monipaikkaisen työnteon ilmiöstä, mutta siihen ei olla vielä ehditty reagoimaan konkreettisin toimin. Pienemmässä mittakaavassa pienet toimijat ja projektit ovat alkaneet tuoda esille erinäisiä monipaikkaiseen työntekoon soveltuvia palveluita. Yhdyskuntasuunnittelussa tulisi ottaa tulevaisuudessa huomioon monipaikkainen elämäntapa ja työnteko tarkastelemalla toimintojen sekoittumista rakennusten tasolla. Tilojen houkuttelevuustekijöitä ja käyttötapoja työntekoon voisi vielä tutkia, ja sen pohjalta pyrkiä suunnittelussa kaupunkirakenteeseen, mikä tukisi monipaikkaista työntekoa verkkomaisesti