Lähiruoan tuotannon mitoitus ja kestävä ruokajärjestelmä Suomessa

Suomalainen ruokajärjestelmä ei ole kestävä. Sen haasteina ovat paitsi kestämättömät kulutustottumukset ja tuotantometodit, myös ulkopuolelta tulevat paineet ja regulaatiot. Historiallisesti suomalaisten kulutustottumukset ovat olleet kestävällä pohjalla, kun taas viljelymetodit ovat olleet maaperän ravinnetasapainon kannalta vahingollisia. 1900-luvun alkuun asti suomalaisten ravinnonsaannista valtaosa on ollut vilja- ja kasvipohjaisia kaloreita, kun taas Suomen maaperä on ollut kivikkoinen ja ravinneköyhä ja maatilat pieniä. Kaskiviljely onkin ollut pitkään suosittua Suomessa ja sen merkit näkyvät maisemassamme pitkään. Eri viljelymetodeilla on voimakas vaikutus siihen, kuinka kestävästi, viihtyisästi ja tehokkaasti ruokaa valmistetaan. Se, mitä ruoantuotantometodia suositaan, kertoo valtavasti yhteiskunnan arvoista ja prioriteeteista, kandidaatintyöni lopussa pohdin miten viljelyä voisi soveltaa kaupunkiympäristössä ja miten koko Suomen ruokajärjestelmää voisi edistää. Tutkin opinnäytetyössäni sitä, miten ruoantuotantoa voisi kehittää kestävämmäksi sekä kaupunki-, että yhdyskuntasuunnittelun kannalta. Lähestyn aihetta sen historialliselta kannalta, vertailemalla eri viljelymetodeja ja tarkastelemalla sitä, miten lähiruokaa tuotetaan tällä hetkellä. Tutkimusmetodeina käytin kirjallisuuskatsausta ja haastattelin kahta Espoossa toimivaa kaupunkiviljelijää. Koska työni käsittelee eri viljelymetodien kestävyyttä, oli toinen haastattelemani viljelijä luomu-avomaa-viljelijä Joshua Finch ja toinen oli iFarm-, pystyviljely-yritystä edustava Kirill Zelenski