Maahanmuuttajien kotoutuminen kansan rakentamisen prosessina : kotoutumisen käsite eurooppalaisessa kontekstissa

Sosiaalityön ja politiikantutkimuksen näkökulmat yhdistävässä maisterintutkielmassani tarkastelen kotoutumisen käsitettä eurooppalaisessa kontekstissa Euroopan unionin ja yksittäisten jäsenmaiden kotouttamispoliittisten ohjelmien pohjalta. Ensinnäkin tulkitsen kotoutumisen yhtäältä eurooppalaisten kansojen ja toisaalta yhtenäisen Euroopan kansan rakentamisen prosessiksi. Siten tavoitteenani on selvittää, kuinka eurooppalaisia kansoja ja tulevaisuuden eurooppalaista kansaa pyritään rakentamaan aineistoni asiakirjoissa kotoutumisen käsitettä käyttämällä. Toiseksi tarkastelen kotoutumisen velvoittavuutta vastuunjaon näkökulmasta. Näin ollen pyrkimyksenäni on vastata kysymykseen siitä, kuinka aineistoni asiakirjat jakavat vastuuta kotoutumisesta ja sen myötä kansan rakentamisesta kotoutumisprosessin osapuolten välillä kotoutumisen käsitteelle antamiensa sisältöjen kautta. Tutkimusaineistoni rakentuu neljästä Euroopan unionin kotouttamispoliittisesta asiakirjasta ja seitsemän jäsenmaan kansallisesta kotouttamispoliittisesta ohjelmasta. Tutkimuksessani analysoin aineistossa kotoutumisen käsitteeseen liitettyjä elementtejä yhtäältä kansan käsitteen ja toisaalta Quentin Skinnerin käsitehistoriallisen metodin kautta. Skinnerin metodia hyödyntämällä pyrkimyksenäni on tuoda politiikantutkimukseen sosiaalitieteelliseksi mieltyvä käsite tarkastellen sitä kuitenkin poliittisesta näkökulmasta välineenä kotoutumisen käsitteestä käytävässä debatissa. Samalla tavoitteenani on kartoittaa kotouttavan sosiaalityön tavoitteita avaamalla työn perustan muodostavan käsitteen merkityksiä. Analyysini perusteella katson kotoutumisessa olevan yhtäältä kyse tasapainoilusta samanlaisuuden ja erilaisuuden välimaastossa ja siten yhtäaikaisesti oikeudesta erilaisuuteen ja velvollisuudesta samankaltaiseksi tulemiseen. Toisaalta kotoutuminen määrittyy oikeuksien ja velvollisuuksien väliseksi köydenvedoksi, jossa maahanmuuttajien oikeus erilaisuuteen tulee rajatuksi kansan uusille jäsenille asetetuilla velvoitteilla. Kolmanneksi kotoutumisen käsitettä määrittää ajatus jaetuista muistoista ja kollektiivisesta unohtamisesta. Kussakin määritelmässä kotoutuminen hahmottuu viime kädessä prosessiksi, jonka kautta erilaisuutta pyritään ohjaamaan kohti samanlaisuutta kansan yhtenäisyyden takaamiseksi tavoittelematta kuitenkaan kansallisen yhteisön si-säistä homogeenisuutta. Samalla kotoutuminen määrittyy kaksisuuntaiseksi ja siten sekä maahanmuuttajaa että vastaanottajaa velvoittavaksi, minkä myötä myös maahanmuuttajien parissa tehtävälle sosiaalityölle on hahmotettavissa rooli kansan rakentajana. Sosiaalityön on kuitenkin kyettävä suhteuttamaan ylhäältä asetetut linjaukset omiin arvoihinsa ja tarvittaessa myös asetuttava virallisia linjauksia vastaan omaan mandaattiinsa perustuen