Huulen mukoseelet : HYKS Korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikan potilaat 2005-2016 ja kirjallisuuskatsaus

Mukoseelet ovat yleisiä, hyvänlaatuisia pienten sylkirauhasten muutoksia. Suomalaisen väestön osalta aiempaa tutkimustietoa huulen mukoseele -potilaista on saatavilla rajallisesti. Tutkielmassa selvitettiin potilasryhmän piirteitä, mukoseelen diagnostiikkaa ja hoidon onnistumista. Kirjallisuuskatsauksessa tietoja kartoitettiin kansainvälisistä tutkimusartikkeleista. Artikkelit valittiin systemaattisesti. Tutkimusosassa lähtökohtana oli HYKS Korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikalla arvioidut huulen mukoseele -potilaat ajanjaksolta 2005-2016. Potilaiden tiedot kerättiin potilastietojärjestelmästä. Tehtiin kuvaileva tilastollinen analyysi ja jakaumien eroja testattiin khiin neliö -testillä. Kirjallisuuskatsauksen aineistossa huulen mukoseelet olivat suurin suun mukoseelejen ryhmä. Mukoseelet muodostivat jopa neljänneksen huulen leesioista. Esiintyvyyshuippu oli nuorten ja nuorten aikuisten ikäryhmissä. Nuorten ikäryhmässä oli viitteitä naisten yliedustuksesta osassa väestöjä. Alan erikoislääkäri voi diagnosoida muutoksen kliinisesti varsin luotettavasti. Kirurginen poisto oli käytetyin hoitomenetelmä. Suun mukoseelen uusiutuminen ei ole harvinaista, mutta huulen mukoseelejen osalta uusiutuminen oli vähäisintä. Suomalaisen aineiston potilaiden iän keskiarvo diagnoosihetkellä oli 30 vuotta. Sukupuolijakaumassa 13-18-vuotiaiden ikäryhmässä naisilla oli yliedustus. Lähetteistä hieman yli puolet tuli terveyskeskuksesta. Lähetevaiheessa reilu kolmasosa lähettävistä lääkäreistä selkeästi tunnisti muutoksen, alan erikoislääkärit tunnistivat muutoksen merkittävästi useammin. Häiritsevät muutokset hoidettiin kirurgisesti. Uusiutumisia ja komplikaatiota oli vähän. Tutkimus vahvistaa suomalaisen otoksen mukoseele -potilaiden demografian, sekä HYKS Korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikan hoitomenetelmien ja hoidon tulosten vastaavan kansainvälisiä vertailuaineistoja. Yleisyydestään huolimatta mukoseele ei ollut laajasti tunnistettu muutos yleislääkäreiden keskuudessa. Tuloksia voidaan käyttää hoitopolkujen optimoinnissa ja arvioitaessa koulutuksen tarvetta