Parodontiitin ja diabeteksen yhteys

Parodontiitti ja diabetes ovat kroonisia, monitekijäisiä sairauksia, joiden kaksisuuntainen yhteys on ollut runsaan tutkimuksen kohteena. Molemmat ovat yleisiä, alidiagnosoituja sairauksia Suomen väestössä. Tämän kirjallisuuskatsauksena toteutettavan tutkielman tavoitteena on tarkastella parodontiitin ja diabeteksen patofysiologisia vuorovaikutusmekanismeja ja parodontologisen hoidon merkitystä diabeteksessa sekä arvioida näiden kliinistä merkitystä diabetespotilaita hoitavan lääkärin ja hammaslääkärin työssä. Tutkielmaa varten on perehdytty aiheeseen liittyviin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen. Tutkimusten perusteella diabetespotilaat ovat suuremmassa riskissä sairastua parodontiittiin ja kiinnityskudostuho on heillä vaikea-asteisempaa. Diabeteksesta johtuvat hyperglykemia ja lipidimetabolian muutokset kiihdyttävät tulehdusta parodontaalikudoksissa muun muassa lisäämällä paikallisia proinflammatorisia sytokiineja, reaktiivisia happijohdannaisia, AGE/RAGE interaktioita ja RANKL/osteoprotegeriinin aktivaatiota. Parodontiitin aiheuttama systeeminen tulehduskuorma voi heikentää diabetespotilaan verensokeritasapainoa ja lisätä riskiä diabetekseen liittyviin komplikaatioihin. Diabetesta sairastamattomilla parodontiitti lisää riskiä sairastua prediabetekseen ja tyypin 2 diabetekseen. Parodontologisella hoidolla saattaa olla suotuisia vaikutuksia sokerihemoglobiinin ja lipidiprofiiliin tyypin 2 diabetesta sairastavilla. Diabetespotilaan suun terveys vaatii erityishuomiota hammaslääkäreiltä ja lääkäreiltä. Diabeteksen huono hoitotasapaino korreloi merkittävästi iensairauksien ongelmiin. Hoitamaton parodontiitti puolestaan voi suurentaa veren glukoosipitoisuutta.Parodontit och diabetes är båda kroniska, multifaktoriella sjukdomar, som associerar dubbelriktat med varandra. Båda är vanliga, underdiagnostiserade sjukdomar i Finland. Syftet med denna litteraturstudie är att granska sambandet mellan diabetes och parodontit och beskriva de biologiska mekanismerna mellan dessa sjukdomar. Denna avhandling kommer även att undersöka hur behandling av parodontit påverkar metabolisk kontroll hos personer med diabetes. Litteraturgranskningens resultat är att diabetes medför ökad risk för att utveckla parodontit och svårighetsgraden av vävnadsförlusten är allvarligare hos diabetiker. Hyperglykemi och förändrad lipidämnesomsättning associerat med diabetes, kan accelerera den inflammatoriska reaktionen i parodontala vävnaden genom att öka lokala proinflammatoriska cytokiner, reaktiva syreradikaler, AGE-RAGE interaktioner och RANKL/osteoprotegerin aktivering. Obehandlad parodontal sjukdom orsakar ytterlig systemisk inflammation i kroppen och kan ha negativ inverkan på blodsockerregleringen samt ökar risken för diabetes relaterade komplikationer. Friska personer med parodontit är i högre risk för att få prediabetes och typ 2 diabetes. Behandling av parodontit kan ha en gynnsam påverkan på HbA1C-värdet och lipidprofilen hos personer med typ 2 diabetes. Diabetikers orala hälsa kräver särskild omsorg av behandlande läkare och tandläkare. Personer med dåligt kontrollerad diabetes är i betydligt större risk för parodontala problem. Obehandlad parodontit däremot kan förhöja blodsockervärdet