Puolueiden kannatuspohja 2010-luvun eduskuntavaaleissa: tilastollinen analyysi kunnallisella aineistolla

Puoluevalinta on Suomessa noudatellut pitkään vanhoja poliittisia jakolinjoja ja historiallisesti puolueet ovat syntyneet yhteiskunnallisten ristiriitaulottuvuuksien ympärille. 1960-luvulta lähtien kaupungistumisen, luokkarajojen hälventymisen ja postmaterialististen arvojen nousun myötä luokkaidentifikaatio puoluevalinnan perusteena on pikkuhiljaa hälventynyt. Puolueet ovat muuttuneet perinteisistä massa- ja kadeeripuolueista kohti ammattimaistuneita vaalipuolueita, ja puolueiden ohjelmissa korostuvat asiakysymykset luokkakysymysten sijaan. Puolueille yhteisenä haasteena on ollut myös äänestäjäkunnan keskiluokkaistuminen. Puoluevalintaan kohdistuneessa tutkimuskirjallisuudessa on tehty silti havaintoja, että puoluelaitos Suomessa on ollut suhteellisen vakaa ja äänestyspäätökset noudattelevat luokkajakolinjoja. Puoluevalinta Suomessa 2010-luvulla on pohjautunut erityisesti koulutuksen ja ammattiaseman mukaiseen jakolinjaan. Tutkielmassa selvitetään eduskuntapuolueiden kannatuspohjassa vallitsevia yhteiskunnallisia selittäviä tekijöitä kunnallisella aineistolla 2010-luvun eduskuntavaalituloksiin pohjautuen. Vanhojen luokkakysymysten tai yhteiskuntaluokkakannatuksen pohjalle rakentuneiden puolueiden – keskustan, kokoomuksen, SDP:n ja RKP:n – osalta selvitetään kunnan suurimman puolueen asemaa selittäviä tekijöitä. 2010-luvun nousijoiden vihreiden ja perussuomalaisten osalta tutkitaan vaalien 2019 ja 2007 välisen kannatusmuutoksen selittäviä tekijöitä. Teoreettisena viitekehyksenä toimii poliittisiin jakolinjoihin ja puoluevalintaan kohdistunut aikaisempi tutkimus. Lisäksi tutkielmassa taustoitetaan Suomen puoluejärjestelmän kehitystä ja ominaispiirteitä, jotka osaltaan selittävät puoluejärjestelmän nykytilaa. Analyysimenetelmänä toimii kvantitatiivinen tilastollinen analyysi. Suurimman puolueen asemaa mallinnetaan logistisella regressioanalyysilla ja puoluekentän muutosta tutkitaan lineaarisella regressioanalyysilla. Kunnan suurimman puolueen asemaa selittäviä tekijöitä mallinnetaan logistisella monimuuttujamallilla. Lisäksi tutkielmassa hahmotetaan graafisesti keskeisiä ristiriitaulottuvuuksia logististen regressioyhtälöiden pohjalta. Tutkielman tulokset osoittavat, että vanhoilla luokkarajoilla syntyneillä puolueilla on alueellisella tasolla edelleen vahvoja yhteiskuntarakenteellisia kannatuspohjatekijöitä. Selkein jakolinja näyttäytyy koulutus-, elinkeino- ja kielirakenteen osalta. Toisaalta yhteiskuntarakenteelliset tekijät eivät selitä puolueiden kannatusta tyhjentävästi, mikä näkyy esimerkiksi haastavuutena rakentaa yksinkertainen puolueiden kannatuksellista pohjaa kuvaava tilastollinen malli. Puoluekentän muutos uudempien puolueiden osalta ei nojaudu yhtä selkeästi yhteiskuntarakenteellisille muuttujille. Tutkielman tulokset puolueiden kannatuspohjasta tukevat aikaisempien yksilöaineistojen kannatustutkimusten havaintoja koulutuksen, kielirakenteen ja ammattiaseman merkittävyydestä puoluevalintaan 2010-luvun Suomessa