Osakkeen määritelmä omaisuuslajeittain

Tutkielma käsittelee osakeyhtiön osakeomistuksia, ja kuinka ne määritellään elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) omaisuuslajeihin. Ennen verovuotta 2020 elinkeinoverolaki määritteli elinkeinotoimintaan liittyvän omaisuuden rahoitus-, vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuteen (EVL 9–12 §). Osake kuuluu johonkin edeltä mainittuun omaisuuslajiin, jos sitä käytetään EVL 53.2 §:n perusteella yksinomaan tai pääasiallisesti elinkeinotoiminnassa. Tutkielman lähtökohta on, että osakkeen tulee liittyä yhtiön harjoittamaan elinkeinotoimintaan, jotta ne voivat määräytyä johonkin omaisuuslajiin. Tutkielman alkupuolella tutkitaan omaisuuslaji kerrallaan, miten osakeomistus voitaisiin määritellä kuhunkin omaisuuslajiin. Tutkielmassa käydään läpi omaisuuslajeittain myös miten tiettyjen osakkeiden luovutusverotus ja jaksottaminen tapahtuu lainsäädännöllisesti. Omaisuuslajien käsittelyssä käytetään apuna lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta ja konkreettisten esimerkkien valossa esitellään runsaasti oikeuskäytäntöä. Näiden avulla on pyritty selvittämään, millaiset osakeomistukset kuuluvat mihinkin omaisuuslajiin. Tutkielman lopussa on tutkittu uutta omaisuuslajia, muun omaisuuden omaisuuslaji (EVL 12 a §). Tulolähdejaon uudistaminen liittää yhteisöjen muun toiminnan tulolähteen osaksi elinkeinotoiminnan tulolähdettä, minkä vuoksi toisesta tulolähteestä siirtyvälle omaisuudelle on tehty oma omaisuuslajinsa. Tutkielmassa on lyhyesti käsitelty aiemmin muun toiminnan tulolähteeseen katsottuja osakeomistuksia. Tämä sen vuoksi, että muun omaisuuden omaisuuslajiin voidaan mahdollisesti käyttää tulkinta-apuna tuloverolain lainsäädäntöä sekä aiempaa oikeuskäytäntöä muun toiminnan tulolähteestä. Tutkielman tulos on, että EVL 9–12 §:n omaisuuslajien kesken on varsin yksiselitteistä jaotella osakeomistuksia. Tapauskohtaisesti tiettyä osakeomistusta voidaan sen luonteen mukaisesti tulkita useamman omaisuuslajin väliltä. Muun omaisuuden omaisuuslaji on eroteltavissa muista omaisuuslajeista sillä, ettei sen omaisuus tue yhtiön elinkeinotoimintaa. Tämä omaisuuslaji on myös siirtänyt aikaisemmin tulolähteiden väliset tulkintaongelmat nyt omaisuuslajien väliseksi tulkintaongelmaksi. Osakeomistusten määräytyminen omaisuuslajeittain on aavistuksen ennakoitavampi, mutta uudistuksen jälkeenkin siinä on vielä kehittämisen varaa. Pienimuotoiseen arvopaperikauppaan liittyvät osakkeet katsottaneen muun omaisuuden omaisuuslajiin, vaikka luonteen puolesta osakkeet voitaisiin katsoa vaihto-omaisuudeksi ja samalla liittää pienimuotoinen arvopaperikauppa elinkeinotoimintaan. Muuhun omaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutustappioiden rajoitettu vähennysoikeus voi myös nousta uudelleen tarkasteltavaksi. Uudistus on tuore, ja lähivuosina ilmaantuu varmasti uutta oikeuskirjallisuutta ja -käytäntöä, joiden avulla tulkintaa muodostuu nykyhetkeä enemmän