Lupavaatimus ja -päätös siviilitiedustelussa suoritettavassa tietoliikennetiedustelussa : Kansallinen lainsäädäntö Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön valossa

Tämän tutkimuksen aiheena on vuonna 2019 voimaan astuneen tietoliikennetiedustelulain ennakollinen lupamenettely keskittyen nimenomaisesti lupavaatimuksen ja -päätöksen sisältöön. Tutkimuksen pääasiallinen tutkimuskysymys on, miten lupavaatimuksella ja -päätöksellä voidaan varmistaa, että perus- ja ihmisoikeuksien rajoituksia sovelletaan niin kuin on tarkoitettu. Tutkimuskysymystä tarkasteltaessa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, miten perus- ja ihmisoikeuksien rajoitusvaatimukset on huomioitu lupavaatimusta ja -päätöstä koskevassa lainsäädännössä ja miten rajoitusvaatimusten toteutuminen voidaan turvata. Tutkimuskysymystä tarkastellaan erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön sekä niistä johtuvien rajoitusvaatimusten näkökulmasta. Tutkimuksessa havaittiin, että Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä johtuvat rajoitusvaatimukset on lupavaatimusta ja -päätöstä koskevassa lainsäädännössä ainakin sanatasolla huomioitu pitkälti hyvin. Lupavaatimuksen ja -päätöksen yksittäisiä osa-alueita tarkasteltaessa suurin osa kiinnittyy välttämättömyysvaatimukseen. Välttämättömyysvaatimuksen ollessa myös tietoliikennetiedustelun yleinen edellytys, on sen varmistaminen nähtävä tutkimuksen perusteella erityisesti sellaiseksi tekijäksi, johon tulee kiinnittää huomiota. Tutkiessaan salaiseen tiedonhankintaan ja tiedusteluun liittyviä tapauksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on pitänyt tuomioistuinkontrollia hyvänä oikeussuojakeinona. On kuitenkin tärkeää, että tuomioistuinkontrolli on todellista. Lupapäätöksellä tuomioistuin luo raamit kullekin yksittäiselle tiedustelutehtävälle, ja se määrittää, millä ehdoilla suojelupoliisi saa toteuttaa tietoliikennetiedustelua. Lupavaatimusta laatiessaan suojelupoliisilla on vastuu antaa tuomioistuimelle sellaiset tiedot, joiden varassa tuomioistuin pystyy tosiasiallisesti testaamaan rajoitusvaatimusten toteutumisen ja vastaavasti tuomioistuimella on velvollisuus varmistaa, että tietoliikennetiedustelun toteutumiselle on olemassa edellytykset. Tällaisten tosiasioiden esittämistä on vaadittu laissa, mutta esimerkiksi pakkokeinoasioista päätettäessä on tämänkaltaisen tuomioistuinmenettelyn nähty jäävän osittain puutteelliseksi lain asettamista vaatimuksista huolimatta. Ratkaisevaksi tekijäksi jääkin siis se, millaiseksi tietoliikennetiedustelussa vaadittava lupavaatimus ja -päätös käytännössä muodostuu. Tietoliikennetiedustelu on tiedustelujärjestelmänä täysin uusi ja siksi on tärkeää seurata sen toimimista käytännössä, tunnistaa sen heikkoudet ja kehittää järjestelmää ja lainsäädäntöä niiden pohjalta. Järjestelmän heikkouksien tunnistaminen ja jatkuva kehittäminen on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä nähty hyväksi asiaksi, ja siihen on kiinnitetty huomiota myös kansallisella tasolla