Ei kustannuspaikka, vaan voimavara: Paikallisteattereiden johtajien tehtävät ja paikallisuuden arvo

Tämä opinnäytetyö tutkii paikallisteatterin johtajuutta sekä paikallisuutta arvona, paikallisteattereiden olemassaolon perusteena. Aihetta lähestytään määrittelemällä ensin paikallisteatterin johtajan työnkuva ja vastuualueet sekä johtaminen työnä. Tavoitteena on luoda eräänlainen teatterinjohtajan työmanuaali: määrittämällä ja kuvaamalla tehtävät ja vastuualueet tarkasti johtajat voivat varautua paremmin kaikkeen siihen, mitä työltä on odotettavissa. Tutkimuksen myötä hahmottuvat myös paikallisteattereiden selvimmät tulevaisuuden haasteet. Myös paikallisuus arvona korostuu aineistossa. Pääasiallisena aineistona toimivat teatterinjohtajien teemahaastattelut, muu tuore haastattelumateriaali sekä alan kirjallisuus. Aineiston analyysissä käytetään abduktiivista päättelyä: analyysi ei suoraan perustu teoriaan, mutta kytkennät siihen ovat havaittavissa. Tekijän kokemukset laitosteatterin arjesta ja todellisuudesta ohjaavat aineiston tarkastelua. Joitain hypoteeseja aiheen ympärille on jo lähtökohtaisesti muotoutunut, ja näiden avulla havainnot kohdistetaan tiettyihin tärkeiksi oletettuihin seikkoihin. Näinpä tutkimusstrategia on myös hermeneuttinen. Paikallisteatterin arvoa ja suhdetta keskitetysti tuotettuun teatteriin tutkitaan Ritzerin grobalismi -nelikentän avulla. Paikallisteatterinjohtajan tehtäväkenttä osoittautuu huomattavan laajaksi, ja tutkimuksessa se jaetaan neljään vastuualueeseen; talousjohtajuus, taiteellinen johtajuus, henkilöstöjohtajuus sekä keulakuvajohtajuus. Näistä erikseen jää vielä johtajan vastuu teatterin tiloista. Jokaisen vastuualueen tehtävät, haasteet ja erityispiirteet käydään läpi yksityiskohtaisesti. Teatterinjohtajat päätyvät lähes poikkeuksetta johtajiksi taiteellisen työn lähtökohdista. Jokaisella korostuu työnsä toteutuksessa oma, luonteenmukainen johtamisen vastuualueensa. Ohjelmistonsuunnittelu on kaiken ytimessä, ja jopa oman tutkimuksensa ansaitseva ilmiö. Talousjohtajuuden keskiössä on jatkuva rahoituksen puolesta taistelu, henkilöstöjohtajuus on toisille luonnollista, toisille kompastuskivi. Oma taiteellinen työ taas jää helposti johtajuuden jalkoihin. Tulevaisuuden haasteina ovat muun muassa väestökato, tilaongelmat, toimintamallien muutospaineet ja rahoituksen jatkuvuus. Suositeltavaa on varautuminen uusiin tekemisen muotoihin ja jopa erikoistumiseen selviytymiskeinona. Paikallisuus läpäisee johtajan työn kaikki vastuualueet. Hyvin johdettu, strategialtaan terve paikallisteatteri voi olla parhaimmillaan kotiseutunsa identiteetin vahvistaja ja kulttuurinen jokin. Niinpä paikallisuus arvona tulisi olla teatterinjohtajan työn ytimessä