Kestävyyskunnon yhteys vuorotyöntekijöiden koettuun työkykyyn terveydenhuoltoalalla

Terveydenhuoltoalalla tehtävä työ on fyysisesti ja psyykkisesti kuormittavaa, sillä se sisältää usein vuorotyötä, pitkiä ja kiireisiä työvuoroja, lyhyitä työvuorojen välisiä palautumisaikoja, lihasvoimaa vaativia hoitotehtäviä sekä vaativia potilaskohtaamisia. Fyysinen suorituskyky on yksi työkykyyn vaikuttavista tekijöistä. Kestävyyssuorituskykyä voidaan arvioida hapenottokykyä mittaavilla testeillä. Hapenottokyky kertoo elimistön kapasiteetista käyttää happea energiantuotantoon sekä vastustaa väsymistä. Hyvä hapenottokyky auttaa elimistöä palautumaan, mikä on vuorotyössä tärkeää. Hapenottokyvyn merkitys korostuu myös ikääntyessä, sillä työn fyysiset vaatimukset ovat iäkkäälle rasittavampia. Hapenottokyky laskee iän myötä johtuen monista elimistössä tapahtuvista fysiologisista muutoksista ja kuormittavan liikunnan määrän vähenemisestä. Hapenottokyvyn ja työkyvyn yhteyttä ei ole tarkasteltu suomalaisilla terveydenhuoltoalan työntekijöillä edustavilla aineistoilla. Tämä pro gradu -tutkielma tarkasteli, vaihteleeko itsearvioitu työkyky eri työaikamuodoissa ja selittääkö ikä tai hapenottokyky mahdollista yhteyttä. Tutkimusaineisto kerättiin Kunnossa Kaiken Ikää -ohjelman ja sairaanhoitopiirien yhteistyönä valtakunnallisella mittauskiertueella. Tutkimusjoukkoon kuului 4499 terveydenhuoltoalan työntekijää. Itsearvioitua työkykyä selvitettiin Työterveyslaitoksen kehittämän Työkykyindeksin avulla ja hapenottokykyä arvioitiin leposykkeeseen, sykevälivaihteluun, ikään, sukupuoleen, painoon, pituuteen ja itsearvioituun liikunta-aktiivisuuteen perustuvalla kestävyyskuntoindeksillä. Tilastollisina analyysimenetelminä käytettiin T-testiä, yksisuuntaista varianssianalyysia sekä lineaarista regressioanalyysiä. Sairaanhoitopiirien työtekijöiden itsearvioidun työkyvyn keskiarvot eri työaikamuodoissa vaihtelivat välillä 7,88,7 asteikolla, jossa luku 10 kuvaa parasta mahdollista työkykyä. Sekä naisissa, että miehissä kolmivuorotyötä tekevien itsearvioitu työkyky oli muita työaikamuotoryhmiä parempi, mutta ainoastaan naisissa eri työaikamuotoryhmät erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi (p=0,001). Kolmivuorotyötä tekevien naisten työkyky oli parempi kuin kaksivuorotyötä tekevillä (p=0,001). Parempi kestävyyskuntoindeksi oli yhteydessä parempaan itsearvioituun työkykyyn (p<0,001). Parempi kestävyyskuntoindeksi oli yhteydessä parempaan itsearvioituun työkykyyn kaikissa muissa työaikamuodoissa, paitsi yötyötä tekevillä naisilla. Terveydenhuoltoalan työntekijöiden työssä jaksaminen ja hyvän työkyvyn ylläpitäminen aina työuran loppuun asti on yhteiskunnan kannalta merkittävää. Samalla kuitenkin tiedetään, että terveydenhuoltoalan työntekijöillä on kohonnut työkyvyn heikkenemisen riski työn fyysisen kuormittavuuden vuoksi. Toimiva ja laadukas terveydenhuolto on hyvinvointivaltion kulmakivi ja hyvinvoivat työntekijät ovat toimivan terveydenhuollon perusta. Tämä aineisto suomalaisen terveydenhuollon henkilöstöstä tukee aiempaa tutkimusnäyttöä, jonka mukaan hyvä kestävyyskunto on yhteydessä parempaan itsearvioituun työkykyyn ja sitä kautta saattaa ehkäistä iän ja työn kuormittavuuden vuoksi tapahtuvaa työkyvyn heikkenemistä. Vaikka terveydenhuoltoalalla tehtävä työ pitää sisällään paljon fyysistä aktiivisuutta, tarvitsee hyvän hapenottokyvyn ylläpitäminen myös säännöllistä hengityselimistöä kuormittavaa liikuntaa. UKK-Instituutin vuonna 2019 julkaisemien aikuisten liikuntasuositusten mukaan joka viikkoon tulisi sisältyä vähintään 2,5 tuntia reipasta tai 1,15 tuntia rasittavaa liikuntaa. Terveydenhuoltoalalla säännöllisen kuormittavan liikunnan harrastamisen merkitys korostuu, sillä hyvä hapenottokyky on erityisen tärkeää fyysisesti kuormittavissa ammateissa.Work in healthcare sector is physically and mentally demanding. It includes shiftwork, long and hectic work days, as well as short recovery times between shifts. Moreover, the work tasks require muscle strength and the work entails demanding meetings with patients. Physical fitness is one of the factors influencing work ability. Maximal oxygen uptake can be used as a proxy of physical fitness, especially of cardiorespiratory fitness (CRF). Maximal oxygen uptake indicates capacity to use oxygen for energy production and resist fatigue. Good maximal oxygen uptake helps the body to recover, which is important in shift work. From the viewpoint of work ability, the importance of maximal oxygen uptake increases with age because the physiological demands of the work are more strenuous to older workers. However, maximal oxygen uptake declines with age due to various age-related physiological changes in the body and declining amount of strenuous exercise. The association between maximal oxygen uptake and work ability has not been examined with data representative of Finnish healthcare workers. This master's thesis examined whether self-assessed work ability varies among people working different working shifts and whether age or oxygen uptake explains a possible relationship. The data was collected as a part of the fitness test campaign organized by the Fit for Life program and hospital districts. Study population included 4499 healthcare workers. Self-reported work ability was measured with the work ability index developed by Institution of Occupational Health. CRF index was estimated with Polar Fitness Test, which is based on resting heart rate, heart rate variability, age, sex, weight, height and self-reported physical activity. Analytical methods used were Ttest, one-way analysis of variance and linear regression analysis. The average self-reported working ability did not differ significantly between the work time groups. Three-shift workers had the best self-reported working ability among both women and men. In women, self-reported working ability differed significantly between the two-shift and three-shift groups (p=0,001). Better CRF index and younger age were associated with better self-reported work ability (p<0,001 and p