Työnantajan käsitteen tunnusmerkistö EU-oikeudessa

EU on alun perin taloudellisista syistä perustettu yhteisö, joka on laajentanut toimivaltaansa monille alueille, taaten nykyään jäsenvaltioiden kansalaisille tietyt perusoikeudet suoraan velvoittavina säännöksinä. Perussopimusten mukaisesti unionin toiminnan tavoitteena on sisämarkkinoiden turvaaminen takaamalla neljän perusvapauden toteutuminen. Annetun toimivallan periaatteen mukaisesti unionin toimivalta rajoittuu siihen, mitä jäsenvaltiot ovat sopimuksin sille luovuttaneet. Työoikeudellisten asioiden osalta toimivalta on osin unionilla ja osin jäsenvaltioilla, eikä jako ole täysin selkeä. Toimivallan jaon ongelmallisuus luo haasteita työnantajan käsitteen määritelmän harmonisointiin EU:n tasolla. Työnantajan käsitteen määrittely EU-oikeudessa on vaihtelevaa. Joissain tilanteissa työnantajan määritelmä on jätetty täysin jäsenvaltioiden kansallisen oikeuden varaan. Pääosin työnantaja nähdään kuitenkin velvollisuuksien toteuttajana. Siltä osin, kuin unionin tasolla on työnantajan käsitteen määritelmään suoraan otettu kantaa, on määritelmistä eroteltavissa tiettyjä tunnusmerkkejä. Työnantaja on eri konteksteissa nähty joko yrityksenä tai siitä erillisenä toimijana. Työnantaja voidaan tietyissä tilanteissa nähdä yrityksen sisällä erikseen rajattavana tahona, toisissa näkökulmissa työnantaja on yrityksestä täysin itsenäinen ja erillinen toimija. Yrityksen ja työnantajan voidaan kuitenkin aina nähdä toimivan jollain tasolla dynaamisesti yhdessä. Työnantaja voidaan laajemmassa mielessä nähdä myös työn johto- ja valvontavallan omaavana tahona. Työnantajuuden on myös hahmoteltu jakaantuvan tietyissä tilanteissa useamman tahon välille. Kaikkia näitä erilaisia määritelmiä ja tulkintoja ohjaavat erilaiset taustatavoitteet. Määritelmät vaikuttavat soveltuvan hyvin siihen nimenomaiseen tarkoitukseen, jota määritelmällä suojellaan. Jos nämä määritelmät irrotetaan kontekstistaan, eivät määritelmät yksinään kaikissa tilanteissa ole kestäviä. Yksi työnantajan käsitteen tunnusmerkki, joka kuitenkin vaikuttaisi kestävän myös kontekstista irrallaan sekä soveltuvan laajemmin monimuotoisempiin tilanteisiin, on työnantajan määritteleminen työn johto- ja valvontavallan kautta. Tämänhetkisen oikeustilan puitteissa ei ole mahdollista löytää tai luoda yhtä EU-oikeuden läpikantavaa työnantajan määritelmää, jota voitaisiin soveltaa jokaisessa jäsenvaltiossa sellaisenaan, eikä se vaikuta olevan EU:n tavoitteiden mukaistakaan. Työnantajan määritelmä EU-oikeudessa jää suhteellisen monimuotoiseksi ja epäyhtenäiseksi johtuen sekä unionin ja jäsenvaltioiden välisen toimivallan jaon epäselvyyksistä että myös esimerkiksi direktiivien välisten määritelmien epäjohdonmukaisuuksista ja direktiivien säännösten suojan kohteista. Työnantajan tunnusmerkistöä voidaan hahmotella pääosin yrityksen käsitteen ja työn johto- ja valvontavallan perusteella, mutta käsitteen määritelmä jää vahvasti riippuvaiseksi siitä, missä yhteydessä käsitteestä puhutaan. Näkisin silti, että yhtenäisen työnantajan käsitteen muodostaminen voisi tulevaisuudessa olla mahdollista. Näkemykseni perustuu kolmeen tutkimuksessa ilmenneeseen seikkaan. Ensinnäkin, tutkimuksessa todetulla tavalla toimivallan jaon ongelmallisuus unionin ja jäsenvaltioiden välillä on selkeästi tunnistettu ja ongelman laajuus on ilmeinen. Toiseksi, työntekomuotojen ja työmarkkinoiden toimivuus edellyttää sisämarkkinoiden toimivuutta, mikä puolestaan on unionin päätavoite ja toteutuu parhaiten yhtenäisellä oikeusjärjestelmällä. Viimeisenä seikkana on se, että työn johto- ja valvontavalta tarjoaa mielestäni sellaisen työkalun, jonka kautta joustava ja monimuotoinen työnantajan määritelmä olisi mahdollista toteuttaa. Työn johto- ja valvontavallan voidaan tutkimuksen perusteella katsoa olevan joustava ja moniin konteksteihin soveltuva työnantajan käsitteen tunnusmerkki. Se mahdollistaa työnantajan velvoitteiden kohdentamisen yritykseen, johonkin tiettyyn tahoon yrityksen sisällä, useammalle taholle samanaikaisesti ja tämän lisäksi se tarjoaa mahdollisuuden myös työntekijöiden sosiaalisten oikeuksien laajamittaisempaan huomioimiseen. Työn johto- ja valvontavallan kautta voidaan mielestäni lähestyä työnantajan velvollisuuksia monessa eri tilanteessa, mikä on olennaista nopeasti muuttuvilla työmarkkinoilla ja kiihtyvästi kehittyvien työntekomuotojen kannalta