Psykososiaalinen työturvallisuus päivystyksessä

Tässä opinnäytetyössä käsittelimme psykososiaalista työturvallisuutta erään sairaalan päivystyksen työntekijöiden kokemana. Aihe oli ajankohtainen, koska yleisesti on paljon puhuttu hoitohenkilökunnan jaksamisesta työssään. Työturvallisuudesta puhuttaessa useimmiten kiinnitetään kuitenkin enemmän huomiota fyysiseen turvallisuuteen kuin psyykkiseen. Kävi myös ilmi, että psykososiaaliseen työturvallisuuteen liittyviä tutkimuksia on tehty melko vähän viime aikoina. Työn tavoitteina oli tarkastella, miten työntekijät kokevat psykososiaalisen työturvallisuuden ja sen toteutumisen työssään, osastonhoitajan tiedottaminen työntekijöiden kokemuksista liittyen psykososiaaliseen työturvallisuuteen, mahdollistaa työntekijöiden työympäristön turvallisuutta parantavien kehitysideoiden esille tuominen, ja että työntekijöiden esiin nostamat kehitysideat ovat työyksikön hyödynnettävissä. Tausta-aineistona käytimme aiheeseen liittyviä tutkimuksia, julkaisuja, artikkeleita sekä mm. työturvallisuuteen liittyviä lakeja. Työn toteutimme nimettömänä kyselytutkimuksena. Kyselyssä oli 20 kysymystä, joissa kartoitimme mm. hoitajien kokemaa työkuormaa, vastuun määrää, työilmapiiriä ja turvallisuutta sekä työntekijöiden kokemusta mm. esimiestyöstä. Kyselyn vastaukset analysoitiin teemoittelun ja numeraalisen määrittelyn avulla ja niistä koostettiin yhteenveto. Kyselyn lopussa vastaajat saivat antaa vapaasti palautetta kyselystä. Kyselyn tuloksissa vastaajista 85% koki psykososiaalisen työturvallisuuden osittain huonoksi ja työn kuormittavaksi. Vastauksissa nousi esille myös esimiehen tuen puute ja ennalta-arvaamattomien potilastilanteiden aiheuttama psyykkinen ja fyysinen kuormitus. Vastaajat myös kokivat, että työturvallisuuskoulutuksille olisi tarvetta. HaiPro-ilmoitukset ja niiden vähäinen käsittely ja vaikutukset nousivat myös esille. Työnteko päivystyksessä keskeytyy usein, minkä koettiin osittain kuuluvan päivystystyön luonteeseen. Työilmapiiri kyseisessä päivystyksessä koettiin kuitenkin hyväksi ja työ pääsääntöisesti mielekkääksi. Yhteenvetona voidaan todeta, että työntekijät tarvitsisivat enemmän työturvallisuuteen liittyvää koulutusta, HaiPro:jen käsittelyä ja seurantaa pitäisi tehostaa, vastuita pitäisi jakaa tasaisemmin ja avoimuutta ja tiedottamista esimiehen ja työntekijöiden välillä pitäisi lisätä. Esimies saa tukea omaan työhönsä mm. kouluttautumalla. Työtämme voi jatkossa käyttää työyksikön tukimateriaalina psykososiaalisen turvallisuuden asioissa, kuten suunnittelussa, kehitystyössä, kehityskeskusteluissa ja koulutuksissa. Jos yksiköllä on esim. tarvetta päivittää työyksikön työturvallisuus -ja perehdytyskansiota, voisi tutkimustamme käyttää apuna siihenkin. Työn pohjalta on myös jatkossa hyvä tehdä jatkotutkimuksia