Lahjamunasolujen avulla lapsen saaneiden äitien kokemuksia lapsettomuushoidoista, raskaudesta ja äitiydestä

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia lahjamunasoluilla lapsen saaneiden naisten kokemuksia lapsettomuushoidoista, raskaudesta ja äitiydestä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa lahjamunasoluhoitoja harkitseville tai jo lahjamunasolujen avulla lapsen saaneille naisille sekä aiheen parissa työskenteleville sosiaali- ja terveydenhuollonalan ammattilaisille. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä tahattomasti lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n kanssa osana Helminauha-hanketta, jonka tarkoituksena on tarjota tukea ja tietoa lahjasoluperheille. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, ja aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluita. Analysointi tehtiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että päätös siirtyä omilla sukusoluilla tehtävistä hoidoista lahjamunasoluhoitoihin koettiin osin vaikeana ja vaativan pitkääkin harkintaa. Geneettisen linkin puuttuminen koettiin lapsen yksilöllisyyttä vahvistavana. Vaikka siirtyminen omilla sukusoluilla tehtävistä hoidoista lahjamunasoluhoitoihin oli aiheuttanut pohdintaa syntyvän lapsen ominaisuuksista ja omasta äitiydestä, niin lopulta geenien vaikutus lapsen ja äidin väliseen suhteeseen ja arkeen koettiin melko vähäiseksi. Ympäristön suhtautuminen lahjamunasoluhoitoihin ja äitiyteen koettiin positiivisena ja hyväksyvänä. Raskausaika koettiin ailahtelevaisena aikana, ja tämän koettiin johtuvan pitkään jatkuneesta lapsettomuudesta. Äitiys koettiin voimavarana, pitkän odotuksen jälkeen palkitsevana ja opettavaisena kokemuksena. Lapsettomuus koettiin jonkinasteisena kriisinä parisuhteessa, ja sen nähtiin vahvistaneen parisuhdetta. Naiset kokivat, että lapsella oli oikeus tietää alkuperästään. Asiasta oli lapselle joko kerrottu tai oltiin aikeissa kertoa. Naiset olivat kokeneet psyykkisen tuen tarvetta jossain vaiheessa lapsettomuus- tai hoitoprosessia tai äitiyttä – erityisesti hoitojen aikana tai niitä ennen. Saatu ammattiapu koettiin hyödyllisenä. Kun lahjamunasolutausta oli tullut ilmi terveydenhuollossa, koettiin kohtaaminen sen suhteen hyvänä – joskin paikoin varovaisena ja tietämättömänä. Naiset kokivat, että heidän oli vaikea erottaa, johtuivatko heidän tunteensa ja kokemuksensa lahja-munasolutaustasta vai raskaudesta tai äitiydestä