Asunnottomuutta kokeneiden kokemuksia huono-osaisuudesta ja sen vaikutukset hyvinvointiin

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia asunnottomuutta kokeneiden Vertais- ja vapaaehtoistoimintakeskus Vepan kävijöiden kokemuksia köyhyydestä. Tavoitteena oli tuoda esiin uutta kokemuksellista tietoa asunnottomuutta kokeneiden taloudellisesta tilanteesta sekä herättää yleistä keskustelua heikossa asemassa olevien asemasta yhteiskunnassa. Lisäksi tavoitteena oli tuoda esiin asunnottomuutta kokeneiden oman äänen ja kokemuksen kautta ruohonjuuritason tietoa, mikä voisi auttaa Vailla vakinaista asuntoa järjestön asunnottomille suunnattujen matalan kynnyksen palveluiden kehittämisessä. Opinnäytetyö on luonteeltaan tutkielmallinen ja se toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto koostuu kuuden asunnottomuutta kokeneen Vepan kävijän haastatteluista, jonka jälkeen ne nauhoitettiin ja litteroitiin kokonaisuudessaan. Haastatteluaineiston analyysissä tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden kokemusten pohjalta teemoiksi nousivat haastateltavien elämäntarinat, asunnottomuus, käyttövarojen riittävyys, arjenhallinta sekä onnellisuus. Tutkimustulokset osoittavat, että tutkimukseen osallistuvat henkilöt elävät todella heikossa yhteiskunnallisessa asemassa suhteellisen köyhyyden näkökulmasta ja kärsivät vakavaa aineellista puutetta asunnosta huolimatta. Haastateltavien oman kokemuksen mukaan koettu asunnottomuus on kasvattanut heitä ihmisinä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tutkimukseen osallistuneet ovat kokeneet hyvin traumaattisia vastoinkäymisiä ja kokevat niiden myötä tahtomattaan pudonneensa viimesijaisen sosiaaliturvan varaan. Kuitenkin, kokemuksista käy ilmi inhimillisyys ja solidaarisuus. Haastateltavien oman kokemuksen mukaan omat lapset, läheiset ihmissuhteet sekä sosiaaliset suhteet auttavat jaksamaan arjessa sekä tuovat onnellisuutta