Viulistin selkä ja niska kuntoon : Viulistin yleisimmät selkä- ja niskavaivat ja niiden ennaltaehkäisy

Muusikon työ on psyykkisesti ja fyysisesti kuormittavaa ja on verrattavissa kilpaurheiluun. Ero on siinä, että soitinharjoittelu kohdistuu vain tiettyihin lihasryhmiin ja on hyvin hienomotorista, kun taas urheilija kehittää kuntoa ja koko kehon lihaksia kokonaisvaltaisesti eikä ainoastaan omaan lajiin tarvittavia lihaksia. Urheilijoiden valmennukseen kuuluvat oikeaoppinen kehonhuolto, lämmittelyt, venyttelyt ja lepo, mutta muusikon soitonopetuksessa tällainen helposti unohdetaan. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on koota tietoa viulistien yleisimmistä selkä- ja niskavaivoista, niihin johtavista syistä ja opettajan roolista vaivojen ennaltaehkäisyssä. Alussa esitellään viulistille oleellista selän anatomiaa ja loppuun on koottu viulistille sopivia lihaskunto- ja liikkuvuusharjoitteita, jotka olen itse kokenut hyödyllisiksi. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on lisätä viulistien ja viulunsoitonopettajien tietoutta selkä- ja niskavaivojen syistä ja ennaltaehkäisystä. Sopivimmaksi tutkimusmenetelmäksi valikoitui systemaattinen kirjallisuuskatsaus, sillä pyrin työlläni rakentamaan kokonaiskuvaa edellä mainituista asiakokonaisuuksista sekä tunnistamaan ongelmia. Aiheeseen liittyvää aineistoa löytyi runsaasti. Musiikkiin ja soittamiseen liittyvän materiaalin lisäksi olen käyttänyt lähteinä paljon myös lääketieteellistä materiaalia. Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että viulistin yleisimpiin selkä- ja niskavaivoihin lukeutuvat köyryselkäisyys, skolioosi, välilevyn pullistuma ja jännitysniska. Opettajan keinoja ennaltaehkäistä oppilaidensa vaivoja ovat muun muassa alku- ja loppuverryttelyt, soiton tauottaminen, soittoasennon korjaus ja liikunnan tärkeyden korostaminen. Vaikka tutkimus on kohdistettu viulisteille, voivat myös muut muusikot ja aiheesta kiinnostuneet sitä hyödyntää