Osastokuntoutus ikääntyneen ihmisen toimintakyvyn, kotiinkuntoutumisen ja kotona asumisen tukena

Tämän vanhustyötä kehittävän tutkimuksen toimeksiantajana oli perustason kotiinkuntoutusosasto. Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida ja kehittää ikääntyneiden perustason osastokuntoutusjaksojen toimintaympäristöä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten osastokuntoutusjakso tukee ikääntyneen toimintakykyä, kotiinkuntoutumista ja kotona asumista ja miten osastokuntoutusjaksoja voisi kehittää. Lisäksi tavoitteena oli, että saatua tutkimustietoa voisivat joiltain osin hyödyntää myös muut vastaavaa kotiinkuntoutustoimintaa järjestävät kuntoutusosastot. Menetelmänä käytettiin sovellettua, asiakaslähtöistä Bikva-arviointimallia. Aineistonhankintamenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja, jotka toteutettiin yksilö-, pari- ja ryhmähaastatteluina neljällä eri tasolla. Ensimmäisessä vaiheessa kuntoutusosaston asiakkailta tai omaisilta (n=11) kysyttiin heidän kokemuksiaan ja kehittämisehdotuksiaan osastokuntoutusjaksoon liittyen. Toisessa vaiheessa asiakaspalaute esitettiin hoitohenkilökunnan (n=6) ryhmähaastatteluun arvioitavaksi. Työntekijät saivat esittää omia kehittämisehdotuksiaan asiakashaastattelun teemoihin ja esimiestyöhön liittyen myös kirjallisesti. Seuraavaksi asiakas- ja työntekijätasoilta kerätty aineisto vietiin esimiesten ja osastonlääkärin (n=3) ryhmähaastatteluun pohdittavaksi. Neljännessä vaiheessa aiempien tasojen aineistosta kootut, toimintaympäristön kannalta keskeiset ja lisäresursseja vaativat kehittämisehdotukset esiteltiin perusturvaosaston johtoryhmälle (n=8). Tutkimustulosten perusteella asiakkaat kokivat akuuttivaiheen jälkeisen osastokuntoutusjakson tarpeellisena toimintakyvyn eri osa-alueiden tukemisen, kotiinkuntoutumisen ja kotona asumisen kannalta. Kuntouttavan hoitoympäristön kehittämiseksi asiakkaat toivoivat potilasturvallisuutta, esteettömyyttä, viihtyisyyttä, toimivuutta ja aktiivisuutta parantavia ratkaisuja. Kuntouttavaan toimintaan toivottiin lisää yksilöllisyyttä ja että sitä olisi tarjolla enemmän myös iltaisin, viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Hoitohenkilökunnan ammatillista ja eettistä osaamista arvostettiin, tosin hoitajien vuorovaikutustaidot vaihtelivat. Haasteet ilmenivät puhumattomuutena ja olemuksen kiireisyytenä. Tiedonkulkuun liittyen asiakkaat toivoivat, että heiltä kysyttäisiin asioista enemmän ja että hoitajat kertoisivat hoitoon ja kuntoutukseen liittyvistä asioista oma-aloitteisesti enemmän. Hoitohenkilökunnan mielestä toimintaympäristön kehittämisen suurimpana esteenä oli henkilöstöresurssin riittämättömyys. Yhteenvetona voidaan todeta, että tällä tutkimuksella saatiin empiirisesti vahvistettua olemassa olevaa tietoa osastokuntoutuksen toimintaympäristöstä ja että osastokuntoutuksella on tärkeä rooli ikääntyneen toimintakyvyn ja kotona asumisen tukena.This Master’s thesis was comissioned by the primary health care discharge rehabilitation unit. The purpose of the thesis was to assess and develop the operational environment of a rehabilitation period for aged customers. The aims of the study were to (1) to find out how the period supports functional capacity, discharge and living at home, (2) to discover ways to develop the periods, and (3) to enable other rehabilitation units to employ some parts of the study. The study was conducted by applying the customer-oriented model Bikva. The data were collected by theme interviews in four phases. In the first phase the aged customers or their next of kins (N=11) were asked in individual or pair interviews about their experiences and development suggestions of the rehabilitation period. In the second phase their feedback was presented to the nursing and rehabilitation staff (N=6), and in the third phase the all former data to superiors (N=3). In the second and the third phases the personnel had an opportunity to describe their experiences and give the data-based development suggestions in group interviews. In the fourth phase the essential and additional resources demanding data from the first three phases were presented to the management board of the primary health department (N=8) in a group interview. The results show that the aged customers thought that the rehabilitation period in a rehabilitation unit is significant for supporting their functional capacity, discharge, and living at home. For developing the care environment, the aged customers hoped for solutions which improve the patient safety, accessibility, pleasantness, functionality, and possibilities of daily activities. Rehabilitation should be more individual, and it should be available also in the evenings, at weekends and on festive days. The professional and ethical competence of the nursing and rehabilitation staff was valued. However, there was variation in social interaction skills. Concerning the flow of information, the aged customers hoped that the staff would have asked them more questions and given them more information unprompted. The staff thought that the biggest impediment to developing the operational environment was the lack of human resources. In summary, there are two conclusions: (1) the existing knowledge about the operational environment of rehabilitation units was empirically reinforced by the study. (2) The rehabilitation period has an important role in supporting an aged person’s functional capacity and living at home