Kuvitelmia toimijuudesta koodin maisemissa

Elämme 2020-luvun taitteessa tietoteknisen koodin globaalisti järjestämissä ja toisiinsa nivomissa ympäristöissä. Mediatutkimuksen alaan kuuluvassa väitöskirjassani tutkin, kuinka ihmistoimijuutta ja mediateknologista arkea koskevat käsitykset kietoutuvat toisiinsa näissä kytköksisissä ’koodin maisemissa’. Kiinnostukseni kohdistuu tapoihin, joilla mielikuvat omasta ja muiden toimijuudesta tämän päivän maailmassa rakentuvat ja vakiintuvat, ja miten toimijuuden kuvitelmien rakentumisen prosesseissa samalla tuotetaan, uusinnetaan ja mahdollisesti haastetaan yhteiskunnallisia valtasuhteita ja -asetelmia. Tutkimukseni liikkuu kriittisen media- ja informaatioteknologian tutkimuksen, domestikaatioteorian, tieteen- ja teknologiantutkimuksen sekä kriittisen ohjelmisto- ja algoritmitutkimuksen rajapinnoilla. Tuon nämä tutkimuksen kentät yhteen hyödyntämällä kriittisen kulttuuritutkija Stuart Hallin ensimmäisen kerran vuonna 1973 esittämää ja kulttuurisessa mediatutkimuksessa sittemmin kanonisen aseman saanutta sisäänkoodaus/uloskoodaus-mallia, josta työstän päivityksen nykyisessä mediateknologisessa kontekstissa. Hallin mallia mukaillen esitän, että on tärkeää tutkia yhtäältä tapoja, joilla toimijuutta koskevia julkisia kuvitelmia yhteiskunnassa rakennetaan, ja toisaalta sitä, millaisia mielikuvia ihmisillä on omasta ja muiden toimijuudesta yhä läpikotaisemmin koodivälitteisissä arkiympäristöissä. Kuvitelmat rinnastuvat tutkimuksessani Hallin ajatukseen merkityskartastoista, joilla hän viittaa hegemonisesti rakentuneisiin merkitysten muodostelmiin ja tapoihin, joilla ne kiinnittyvät yhteiskunnallisiin käytäntöihin. Nivon merkityskartastojen idean tutkimuksessani kysymykseen arjen teknologisoitumisesta ja verkottumisesta, ja asetan tämän käsitteistyksen dialogiin tieteen- ja teknologiantutkija Sheila Jasanoffin sosioteknisten kuvitelmien ja filosofi Charles Taylorin sosiaalisten kuvitelmien käsitteiden kanssa. Väitöskirja rakentuu johdannosta ja neljästä empiirisestä osatutkimuksesta, jotka on julkaistu vertaisarvioituina tutkimusartikkeleina. Osatutkimuksistani kahdessa ensimmäisessä tarkastelen, millä tavoin toimijuutta määritellään yhtäältä hallinnollispoliittisissa ja toisaalta teknologiaa mediavälitteisesti kotoistavissa puhetavoissa, joissa samalla kutsutaan ihmisiä hyväksymään näihin puhetapoihin sisältyviä käsityksiä toimijuudesta. Kaksi jälkimmäistä osatutkimusta siirtävät huomion siihen, miten ihmiset kokevat päivittäisten toimintaympäristöjensä teknologiavälitteisyyden, ja millaisia neuvotteluja he arjessaan käyvät verkottuneesta mediateknologiasta. Aineistoina osatutkimuksissa ovat Euroopan Unionin strategia-asiakirja Euroopan Digitaalistrategia (osatutkimus I), suomalaismediasta kerätty uutisaineisto Google Glass -älylaseista (osatutkimus II), ryhmäkeskusteluaineisto Facebookin käyttäjien ja ei-käyttäjien alustaa koskevista neuvotteluista (osatutkimus III) sekä haastatteluaineisto, jossa aktiiviset sosiaalisen median käyttäjät pohtivat verkottuneen mediateknologian paikkaa arjessaan suhteessa omasta mediateknologian käytöstään keräämäänsä seurantadataan (osatutkimus IV). Analyysimenetelminä olen hyödyntänyt tarinanarratologiaa ja diskurssinarratologiaa, mukailtua Hallin sisäänkoodaus/uloskoodaus-mallia sekä sovellusta filosofi-sosiologi Henri Lefebvren rytmianalyysista. Monitieteinen, -menetelmäinen ja -aineistoinen lähestymistapani valottaa eri suunnilta ihmistoimijuutta koskevien kuvitelmien mutkikkuutta ja moniulotteisuutta luoden pohjaa niiden tarkemmalle tutkimiselle jatkossa. Tulokseni osoittavat, että hallinnon, teknologiayritysten ja median tapoja puhutella ihmisiä teknologisoituneen yhteiskunnan toimijoiksi yhdistää heidän kutsumisensa rooleihin, jotka kytkeytyvät ensisijaisesti kulutukseen ja talouskasvuun. Tällöin katoavat näkyvistä sekä kysymykset teknologisen kehityksen suunnasta ja sitä ohjaavista arvovalinnoista että kysymykset mediateknologian kytkösluonteesta ja infrastrukturaalisista ehdoista. Vastaava häivyttyminen toistuu ja saa vahvistusta haastatteluihin ja ryhmäkeskusteluihin osallistuneiden puheessa omasta suhteestaan mediateknologiaan, erityisesti älylaitteisiin ja sosiaaliseen mediaan. Tiivistäen tutkimukseni valottaa, että alistuneisuuden, voimattomuuden ja tyytymisen sävyttämä toimijuuden malli jäsentää vahvasti aikamme ’koodin maisemia’ ja ihmisten suhdetta niihin, olkoonkin että prosessissa voi tunnistaa myös neuvotteluja ja ristiriitoja. Visiot nykytilannetta haastavista tai sitä radikaalisti muuttavista toiminnan mahdollisuuksista ja vaihtoehtoisista toimijuuden muodoista ovat silti varsin marginaalisia. Tältä pohjalta argumenttini on, että kuvitelmat mediateknologisesta maisemasta, jossa teknojätit myös tulevaisuudessa määrittelevät toiminnan ehdot, osallistuvat monella tapaa aktiivisesti vaikka eivät välttämättä ihmisten itsensä tiedostamasti teknologisoituneen yhteiskunnan valtarakenteiden ja -dynamiikan ylläpitämiseen. Tutkimukseni tähdentääkin tarvetta sekä etsiä keinoja tehdä näkyväksi vaihtoehtoja nykyisille toiminnan malleille että kehittää tapoja, joilla ihmisiä voitaisiin haastaa pohtimaan, millaisen teknologian kanssa he haluavat arjessaan elää.At the dawn of the 2020s, computer code organises and shapes daily life around the world in increasingly profound ways. In this media studies dissertation, I examine how understandings of human agency and the technologically mediated everyday entwine in the ‘landscapes of code’. I am interested in how imaginaries of one’s own agency and that of others are constructed and stabilised in the contemporary world. I also look at how societal power structures and arrangements are produced, reproduced, and possibly challenged in the processes of constructing imaginaries of agency. My research navigates at the intersections of critical media studies, domestication theory, and science and technology studies as well as critical software and algorithm studies. I unite these fields of research using the encoding/decoding model of the critical cultural studies scholar Stuart Hall. He presented the first version of the model in 1973, and since then it has achieved canonical status in the field of media studies. I both use and update Hall’s model in a contemporary media-technological context. In tune with Hall, I assert the importance of studying, on the one hand, how public imaginaries of agency are constructed, and, on the other hand, what imaginaries of agency ‘ordinary people’ entertain in their code-based everyday environments. I juxtapose the notion of imaginaries with Hall’s idea of ’maps of meaning’, by which he refers to the hegemonically constructed assemblages of meaning and how they are attached to societal practices. I also connect ‘maps of meaning’ to the questions pertaining to what has been called softwarization and to the increasingly networked quality of everyday life, bringing Hall’s conception into dialogue with STS scholar Sheila Jasanoff’s notion of ‘sociotechnical imaginaries’ and with philosopher Charles Taylor’s notion of ‘social imaginaries’. The dissertation comprises an introduction and four empirical case studies that have been published as peer-reviewed research articles. The first case study examines how agency is defined in administrative-political discourse while the second focuses on how (and what kind of) agency is constructed by discursively pre-domesticating a new technological artefact in the mainstream media. In both cases, people are interpellated to accept and adopt a particular form of agency. The other two case studies shift attention to how people experience the softwarization of their daily environments and to the kinds of technology-related negotiations that occur in everyday life. The data sets in the four case studies include a strategic plan, Digital Agenda for Europe, by the European Union (case study I), news items on Google Glass from Finland’s mainstream media (case study II), focus group data on Facebook user and non-user negotiations concerning the architectural power of the platform (case study III), and interviews with avid social media users on the experiential landscapes of networked daily life, using self-tracking on ICT as a prompt. The methods of analysis include story narratology and discourse narratology, an adaptation of Hall’s encoding/ decoding model, and the application of Henri Lefebvre’s rhythmanalysis. The dissertation’s multidisciplinary, multimethod, and multidata approach illuminates the diversity and complexity of imaginaries of agency, paving the way for a more profound study of associated problems in the future. My results suggest that administrations, technological corporations, and mainstream media persuade people to adopt a form of agency that promotes increased consumption and economic growth. At the same time, the direction of technological development, the values that guide it, and questions of connectivity and infrastructural conditions disappear from sight. A similar process can be observed in my focus group and interview data when people discuss their relationships to media technology and especially to smart devices and social media. To summarise, a key finding of my dissertation concerns the resigned sense of agency shared by people in the context of contemporary landscapes of code. Despite the sporadic negotiations and dissonances that surface in my data, it seems that people have grown accustomed to the notion that they have very little or no opportunity to influence the structures of their networked daily environments. The visions that could challenge or radically alter the sociotechnical forces that currently condition agency remain in the margins. Thus, I argue that the imaginaries of the mediatechnological landscape as ruled by the tech giants contribute actively, though not necessarily consciously, to consolidating the structures of power. Based on my findings, I contend that critical research should make visible alternatives to current modes of technology-related action and urgently develop ways to challenge people to creatively (re)imagine the kind of technology they want to live with