Innovaatioalustat suomalaisessa aluekehittämisessä: Innovaatioalustan määritelmä sekä niiden kaupungeille tuomat hyödyt

Uuden julkisen hallinnan myötä erilaisten verkostojen merkitysten korostuminen näkyy sekä julkisessa että yksityisessä toiminnassa. Usein puheista noussutta yhteistyötäkin enemmän tarvitaan konkreettista yhdessä tekemistä. Sidosryhmien sekä verkostojen eri osien tulee keskustella aktiivisesti keskenään. Aluekehityksessä on viime vuosina entistä enemmän alettu puhumaan innovaatioalustoista, mutta termiä käytetään hyvin eri konteksteissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia sitä miten innovaatioalusta määritellään suomalaisessa aluekehittämisen kontekstissa sekä mitä hyötyjä nämä innovaatioalustat voivat tuoda kaupungille. Tutkimus on kirjallisuuskatsaus eri suomalaisten kirjoittajien artikkeleista ja tutkimuksista. Kirjallisuuskatsauksen aineisto on valittu mahdollisimman tuoreista teksteistä, jotka ajoittuvat 2010-luvulle. Analyysin perusteella innovaatioalustalle on luotu määritelmä, jonka mukaan se on yhteistyöhön perustuva laajemman kokonaisuuden osa sekä näkyvyyttä tarjoava väline jolla on tulevaisuuden potentiaalia. Innovaatioalusta toimii myös strategiana, abstraktina visiona tai metaforana tavoitteellisille toiminnoille. Innovaatioalustojen kaupungeille tuomat hyödyt tiivistettiin viiteen pääluokkaan: (1) kehittäminen, testaus ja luominen, (2) tehokkuus, (3) kustannusten säästäminen, (4) ongelmien ratkaisu sekä (5) imagon parantaminen. Pääluokat 1, 4 ja 5 ovat yhteydessä sekä innovaation määritelmään että analyysin perusteella luotuun innovaatioalustan määritelmään. Tutkimuksen perusteella innovaatioalustat hyödyttävät kaupunkeja myös tehokkuuden ja kustannusten säästämisen avulla. Nämä kaksi pääluokkaa nousivat esiin analyysin perusteella. Ne ovat sisäänrakennettuja näkökulmia innovaatioalustojen kehittämisessä suomalaisessa aluekehittämisen kontekstissa