Oppilaan fyysinen rajoittaminen alakoulussa: Opettajien kokemuksia rajoittamisesta

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin oppilaan fyysistä rajoittamista alakoulussa. Aiheeseen tartuttiin mediassa vallalla olleiden uutisointien vuoksi, joissa lapsen koskeminen ja opettajien käyttämät kurinpitokeinot olivat olleet esillä. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa opettajien kokemuksia ja tietämystä fyysisestä rajoittamisesta. Mielenkiinnon kohteena oli tarkastella sitä, millaisia ovat todellisuudessa opettajan lain sallimat ja fyysisen koskemattomuuden rikkovat puuttumisen keinot oppilaan haastavan käytöksen hallitsemiseksi. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä ja tietämystä fyysisestä rajoittamisesta ja sen käyttämisestä muuttuvalla koulutuksen ja kasvatuksen kentällä. Tutkimus noudatti kvalitatiivista käytäntöä ja kartoitti tutkittavaa ilmiötä opettajien kokemuksien perusteel-la. Tutkimusaineisto kerättiin kolmesta Pirkanmaalla sijaitsevasta alakoulusta teemahaastattelumenetelmää hyödyntämällä. Tutkimukseen osallistui 17 opetushenkilökunnan jäsentä ja heitä haastateltiin ryhmähaastatteluilla, joissa jokaisessa toimi tukena teemahaastattelurunko. Haastatteluun osallistumisen edellytyksenä oli opettajan kelpoisuus. Haastattelut toteutettiin loppuvuodesta 2019. Tutkimuksessa tutkittiin fyysisen rajoittamisen tilanteiden luonnetta, siihen johtaneita syitä, ennaltaehkäiseviä keinoja, opettajien tunteita sekä vanhempien ja moniammatillisen yhteistyöryhmän merkityksiä. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin opettajien tietämystä fyysisen rajoittamisen periaatteista ja säädöksistä sekä heidän saamaansa koulutusta ja ohjeistusta rajoittamisesta. Tutkimus noudatti tieteellisen tutkimuksen eettisiä periaatteita turvaten haastateltujen anonymiteettisuojan. Opettajat pohtivat fyysisen rajoittamisen olevan toimenpide, jota käytetään silloin, kun muut keinot eivät toimi. He kertoivat ryhtyvänsä rajoittamiseen estääkseen oppilasta satuttamasta itseään tai muita. Opettajat tunnistivat rajoittamisen kohdentuvan yleensä erityisen tuen ja alkuopetuksen oppilaisiin. Opettajat kokivat keinot ikävinä, mutta toisinaan pakollisina. Oppilaan haastavan käyttäytymisen ennaltaehkäisynä korostettiin oppilaantuntemusta. Fyysisen rajoittamisen käyttäminen aiheutti opettajissa negatiivisia tunteita kuten epätietoisuutta ja pelkoa. Fyysinen rajoittaminen oli käsitteenä hankalasti ymmärrettävä eikä selvää eroa rajoittami-sen, ohjaamisen ja rauhoittamisen välille osattu asettaa. Opettajat pitivät toimenpiteiden ohjeistuksia hankalina ja epäselvinä, eikä yksiselitteisiä, tiivistettyjä tai harjoiteltuja toimintamalleja tai -ohjeita juurikaan ollut. Opettajista noin puolet olivat saaneet koulutusta fyysiseen rajoittamiseen liittyen, mutta koulutusta ei ollut ollut tarjolla kaikille halukkaille. Lisäksi opettajat linjasivat opettajankoulutuksen antavan liian vähän työkaluja haastavan oppilaan kohtaamiseen. Opettajat korostivat tutkimuksessa vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä ja dokumentoinnin tärkeyttä. Myös moniammatillinen apu koettiin tärkeänä, mutta toisaalta osin riittä-mättömänä ja byrokraattisena. Fyysisen rajoittamisen tilanteen jälkipuinnissa korostuivat keskustelut sekä rajoitetun oppilaan että muun luokan kanssa. Tulosten perusteella fyysisestä rajoittamisesta tarvitaan lisää koulutusta sekä toimintaohjeiden tiivistämis-tä ja kertaamista. Fyysistä rajoittamista vaativien haastavien tilanteiden nopeasti syttyvän luonteen vuoksi opettajat tarvitsisivat harjoiteltuja toimintamalleja avukseen. Jatkossa olisi tärkeää keskittyä opettajankoulutuksen ja turvallisen oppimis- ja työympäristön kehittämiseen sekä tietoisuuden lisäämiseen. Tutkimuksen avulla saadaan lisää tietämystä aiheesta, jota on aiemmin tutkittu vähän. Tämä tutkimus antaa näkökulman fyysisen rajoittamisen ilmiöstä ja sen taustoista. Tutkimusta voidaan hyödyntää käytännön työn apuna