Ilmastotavoitteita toteuttava asemakaavoitus

"Energiakaavoituksen mallit"-tutkimuksen tavoitteeksi asetettiin Porvoon Skaftkärrhankkeen tuloksia hyödyntäen kuvata asemakaavoituksen vaikutusmahdollisuudet rakennetun ympäristön CO2e-päästöihin (kasvihuonekaasupäästöihin) sekä esittää toteutusmalleja energiatehokkuutta edistävälle ja CO2e-päästöjä vähentävälle asemakaavoitukselle. Asemakaavoituksen energiatehokkuus- ja päästötavoitteet voivat perustua kansallisten ilmastotavoitteiden johdonmukaiseen toteuttamiseen suunnittelualueella. Ilmastotavoitteiden esittämiä lukuarvoja voidaan kuitenkin erilaisista laskentaperiaatteista johtuen pitää lähinnä asemakaavoituksen tavoitetasojen asettamisen ja suuruusluokkien arvioinnin viitekehyksenä. Ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta alueiden käytön suunnittelun tavoite on luoda vähäpäästöisen elämän puitteet. CO2e-päästöjä ohjaava asemakaava ei ole rakentamismääräysten jatke, vaan se on luonteeltaan alueellisia erityispiirteitä ymmärtävä ja erilaisia maankäytön tavoitteita yhteensovittava suunnitelma tulevasta rakentamisesta. Useassa tapauksessa asemakaavoituksella mahdollistetaan vähäpäästöinen ratkaisu ja tuetaan muita ilmastotavoitteita toteuttavia ohjauskeinoja. Ilmastotavoitteiden toteuttamisen keinot ja painopisteet voivat vaihdella aluekohtaisesti. Hyvä vaikuttavuus saavutetaan, kun aluekohtaista päästövähennysstrategiaa toteutetaan johdonmukaisesti maapolitiikassa, eri kaavatasoilla ja rakennussuunnittelussa. Ilmastonmuutoksen hillitseminen asemakaavoituksen keinoin edellyttää uudenlaisia käytäntöjä sekä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisten asemakaavan ohjauskeinojen täsmentämistä erityisesti kaavamääräysten osalta. Asemakaavoituksen yhteydessä tehtävä CO2e-päästölaskenta on osa ympäristövaikutusten arviointia sekä suunnittelun apuväline, jonka avulla yksittäisten ratkaisujen vaikutusta ja eri vaihtoehtoja voidaan verrattain luotettavasti arvioida. Laskentaan tarvittavia kansallisia tietokantoja tulisi kehittää ja laskentamenetelmiä täsmentää. Asemakaavatason CO2e-päästölaskentamallin tarkoituksena on esittää perusteet yhtenäisille laskentakäytännöille ja parantaa tulosten vertailukelpoisuutta. Mallissa suunnittelun kohteena olevan ympäristön katsotaan standardin ISO 15392 jaottelua soveltaen koostuvan luonnonympäristöstä ja rakennetusta ympäristöstä, joka puolestaan käsittää rakennukset ja infrastruktuurin. CO2e-päästötarkastelu kattaa hiilijalanjälkilaskentaa koskevien ENstandardien periaatteiden mukaisesti koko elinkaaren. Luonnonympäristöstä laskentamalliin sisällytetään maankäytön muutos, jonka vaikutus on aiemmin yleensä jätetty aluetason CO2epäästötarkastelujen ulkopuolelle. Tuloksia voidaan hyödyntää suunnitelman kehittämisessä, vaihtoehtojen vertailussa sekä asemakaavamääräysten ja rakentamistapaohjeiden asettamisessa. Tutkimuksen kuvaamat laskentatulokset osoittavat, että asemakaavoituksella voidaan vaikuttaa merkittävästi CO2e-päästöihin ja ilmastotavoitteiden toteutumiseen