Kiusaamista ruuduilla: sarjakuvamenetelmä koulukiusaamisen käsittelyn välineenä

Tutkin pro gradu -tutkielmassani sarjakuvaa kiusaamisen käsittelyn välineenä. Kehitin tutkimustani varten oman sovellukseni kuvallisesta eläytymismenetelmästä, jota kutsun sarjakuvamenetelmäksi. Keräsin sarjakuvamenetelmän avulla kuvallisen aineiston yhteensä 71:ltä seitsemännen luokan oppilaalta Rovaniemellä. Tutkimukseen osallistui kaksi kokonaista luokkaa kahdesta yläkoulusta. Oppilaat piirsivät kolmen ruudun sarjakuvat valmiille pohjille, joille olin laatinut perinteisen eläytymismenetelmän mukaisen kehyskertomuksen. Tehtävänannoissa käytin neljää variaatiota: oppilaat piirsivät sarjakuvansa joko kiusaajan, kiusatun, kiusatun puolustajan tai kiusaamisen vahvistajan näkökulmasta. Tutkin aineiston avulla paitsi sarjakuvan toimivuutta koulukiusaamisen käsittelyssä, myös oppilaiden näkemyksiä koulukiusaamisesta. Analysoin sarjakuvia sisällönanalyysin välineillä. Sarjakuva toimi tarinankerronnan välineenä erinomaisesti. Se tuntui oppilaille luontevalta ja helposti lähestyttävältä ilmaisumuodolta. Kehyskertomuksen jatkaminen sarjakuvamuodossa antoi oppilaille paljon vapautta kertoa kiusaamisesta juuri niin kuin he itse halusivat. Aineistosta löytyi useita yksinkertaisia, mutta oivaltavia ja tarinallisesti monitasoisia kertomuksia. Oppilaiden näkemykset koulukiusaamisen motiiveista, rooleista ja seurauksista olivat kattavat ja mukailivat hyvin pitkälti aikaisempien tutkimusten tuloksia. Etenkin kiusaamistilanteissa ilmenevä fyysinen väkivalta nousi monia puhuttelevaksi teemaksi sarjakuva-aineistosta.In my pro gradu thesis I studied comic strips as a means to discuss bullying. I developed my own application of visual non-active role-playing method, in which I refer to as comic strip method. Using comic strip method, I collected material for my study from 71 pupils on 7th grade. Two classes of 7th graders from two different middle schools took part in my research. Each of the pupils drew a three panel comic strip basing their storyline on the short pre-story I had created according to the traditional non-active role-playing method. Each class was given separate variation of the pre-story: the pupils drew either from the point of view of the bully, the victim, the victim's defender or the supporter of the bully. I studied not only how comic strips worked as a means to discuss bullying, but also the pupils' views on bullying as a phenomenon. Comic strip turned out to be a great way for the pupils to express their views on bullying. For them it was a facile and approachable method. Continuing the pre-story gave them enough freedom to address bullying as they themselves chose to. There were many simple yet clever stories among the comic strips that showed deep understanding about the phenomenon as a whole. Also their views on the motives, the roles and the consequences of bullying were diverse and went hand in hand with previous studies on bullying. Especially the aspect of physical violence in bullying was a theme that came up in many of the stories.acceptedVersio