Näkyviä aukkoja: aukkokohtien merkityksiä sarjakuvakerronnassa

Tarkastelen tutkielmassani sarjakuvan ilmaisukieltä siinä esiityvien kerronnalisten aukkokohtien kannalta. Tavoitteenani on selvittää, millaisia aukkokohtia sarjakuvailmaisun eri tasoilta löytyy ja millaisia narratiivisia merkityksiä ne saavat. Tutkielmani teoreettinen viitekehys rakentuu narratologian, sarjakuvatutkimuksen ja kuvan ja sanan tutkimuksen varaan. Koostan niistä aukkokohtia koskevaa teoretisointia, jota peilaan monipuolisiin sarjakuvaesimerkkeihin. Tarkastelen aukkokohtia ensin kertomuksen tasolla, sen jälkeen sarjakuvan ruuturakenteen ja layoutin tasoilla ja lopuksi kuva–sana-suhteiden sekä kuvan tasolla. Tutkimukseni johtopäätöksenä on, että aukkokohdat ovat keskeinen osa sarjakuvakertomusta sekä narratiivisten rakenteiden että kertomuksen sisällön tasolla. Sarjakuvakerronnalle on ominaista yleinen kerronnallinen aukkoisuus. Sarjakuvista on löydettävissä myös kuvan ja sanan suhteelle tyypillisiä aukkoisuuden muotoja. Ruuturakennetta ja sivun kokonaislayoutia pidän sarjakuvalle erityislaatuisia visuaalisen kerronnan keinoina, joiden suhteen se eroaa muista kuvaa ja sanaa yhdistävistä ilmaisumuodoista. Aukkokohdilla on erittäin keskeinen asema sarjakuvan ruuturakenteessa ja sivun kokonaislayoutissa: ne ovat elimellinen osa sarjakuvan visuaalisen kerronnan keinoja. Tutkielmassani nousee vahvasti esille lukija-katsojan asema aukkokohtien aktiivisena tulkitsijana ja täyttäjänä. Aukkojen tuottamat merkitykset syntyvät lopulta vasta lukija-katsojan ja sarjakuvan välisessä vuorovaikutuksess