Pesänjakaja : toimivalta ja sen rajoitukset

Tutkielmassani käsittelen sekä jäämistö- että parisuhteyden purkamisen johdosta aktualisoituvaa toimitusprosessia, jossa on tarvetta määrätä erityinen perintökaaren 23 luvun mukainen pesänjakaja. Paneuden erityisesti pesänjakajamääräyksen edellytyksiin, esteisiin ja itse pesänjakajan tehtävää koskevien toimivaltakysymysten määrittelyyn. Olen lähestynyt aihettani pääosin oikeusdogmaattiselta kannalta, jolloin lainopille tyypillinen pro & contra -asetelma näyttäytyy vahvasti tutkielman sisältämiä aihekokonaisuuksia läpikäytäessä. Kirjoitetun lain joskus niukkojenkin säädösten vuoksi aiheelle erityisen tärkeä vallitseva oikeuskäytäntö sekä oikeuskirjallisuudessa esitetyt kannanotot ovat olleet erityisessä asemassa kirjoitustyössäni. Lisäksi olen hyödyntänyt tutkielmassani empiiristä tutkimusta edustavaa tilastointia sekä oikeusvertailua lähinnä Suomen ja muiden pohjoismaiden järjestelmien välillä. Vaikka tutkielmani aihepiirin voidaan ehkä sanoa olevan hyvinkin perinteinen, olen pyrkinyt hahmottamaan pesänjakajainstituution tarkoituksen ja tehtävät peilaten juuri nykyhetken tarpeisiin. Tämän vuoksi olen käsitellyt juuri pesänjakajajärjestelmän tarvetta tämän päivän maailmassa. Sen lisäksi käsittelen tutkielmassani joitain mielestäni kehittämisen arvoisia seikkoja ja sitä myöten mahdollisia kehitysehdotuksia. Perinteikäs pesänjakajajärjestelmä ei muuttuvassa maailmassa ja muuttuvassa oikeusjärjestelmässä myöskään ole ns. suljettu systeemi. Näin ollen myös oikeudenkäytölle asetettavat vaatimukset sekä kansallisesti että esimerkiksi Euroopan unionin taholta antavat aiheen pohtia kyseisen järjestelmän legitimiteettiä ja sen msuhdetta tuomioistuimen harjoittamaan lainkäyttöön. Erityisinä ongelmakohtina käsittelenkin pesänjakajan suhdetta toimituksen ulkopuoliseen tahoon sekä pesänjakajan rinnastamista lainkäyttäjänä yleisiin tuomioistuimiin