Rahanpesun kriminalisointi ja sääntelyn keinot

Rahanpesu on hyvin kansainvälinen ja ammattimainen rikollisen toiminnan muoto, joka saastuttaa laillista taloutta sekä rahoitusjärjestelmiä laittomasti hankitulla varallisuudella. Se uhkaa tervettä ja kestävää taloudellista kehitystä, heikentäen samalla talousjärjestelmään kohdistettua luottamusta. Globalisaation vauhdittamana rahanpesu on muodostunut ajankohtaiseksi ongelmaksi myös Suomessa. Käsillä olevan tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä toiminta on rangaistavaa rahanpesua Suomessa. Tutkimuksessa tarkastellaan rahanpesua koskevien säännöksien ominaispiirteitä käyttäen lainopillista, eli oikeusdogmaattista tutkimusmetodia. Tavoitteena on näin ollen tulkita ja systematisoida voimassa olevia rahanpesun rangaistussäännöksiä. Rahanpesun kriminalisointi Suomessa perustuu kansainvälisten velvoitteiden toteuttamiseen, ei niinkään kansalliseen tarpeeseen säätää rahanpesu rangaistavaksi. Tämän vuoksi tutkimuksessa on osittain syvennytty myös näiden ylikansallisten sääntelyinstrumenttien sisältöön, sekä niiden asettamiin tavoitteisiin. Tarkastelun kohteena on myös vielä valmisteilla oleva EU-sääntely, jonka vaikutuksia pyritään arvioimaan. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että nykyisessä muodossaan rahanpesua koskeva normisto kattaa varsin hyvin erilaiset rahanpesun tekotavat. Tämä on toteutunut vasta muutaman viime vuoden aikana, jolloin rahanpesun kriminalisoivaan säännökseen on tehty muutoksia. Aiemmin laki sisälsi aukkoja, joita hyväksikäyttämällä rikolliset pystyivät vaikuttamaan saamiinsa tuomioihin. Tehdyt muutokset, joista keskeisimpänä mainittakoon verrattain paljon keskustelua herättänyt itsepesun kriminalisointi, ovat suurelta osin häivyttäneet nämä laissa esiintyneet ongelmat