Erilaisuuden kohtaaminen koululiikunnassa

Suomalainen peruskoulu on muuttumassa inklusiivisemmaksi. Tämä tarkoittaa, että opetusryhmien tasoerot kasvavat. Erot korostuvat varsinkin taitoaineissa kuten liikunnassa. Liikunnan soveltaminen tuleekin osaksi koulujen liikunnan tunteja yhä enemmän. Tässä tutkimuksessa pyrin selvittämään tulevien luokanopettajien asennoitumista soveltavaa liikuntaa kohtaan. Tarkasteluun tulee opiskelijoiden näkemykset myös inkluusiosta sekä erityistä tukea tarvitsevasta oppilaasta osana liikuntaryhmää. Tutkimukseen osallistui 7 opiskelijaa, joilla kaikilla oli liikunnan sivuaine. Aineisto kerättiin heiltä teemahaastattelulla. Tutkimuksessa selvisi, että opiskelijoiden asenteisiin vaikuttaa useat eri tekijät. Opinnot ja kokemus vaikuttavat paljon ennakkokäsityksiin inkluusiota ja soveltavaa liikuntaa kohtaan. Ne vahvistavat omaa opettamista ja luovat siihen varmuutta. Tutkimuksessa myös koulun rooli nousi esille. Positiivisesti inkluusioon suhtautuva koulu antaa myös opettajille eväitä soveltavan liikunnan opetukseen. Eniten asenteisiin vaikuttaa itse erityistä tukea tarvitseva oppilas. Opiskelijat näkivät hänet ristiriitaisessa valossa. Uskottiin, että erityistä tukea tarvitseva oppilas antaa paljon muille oppilaille, mutta samalla tuo opettajalle lisää työtä ja pahimmillaan lamaannuttaa koko liikunnan tunnin