Siirtolaisuuden hallinta Afrikan ja Euroopan unionin välisessä strategisessa kumppanuusohjelmassa : liikkuvuuden biopoliittisia rajanvetoja

Tutkielmassa tarkastellaan siirtolaisuuden hallintaa Afrikan ja Euroopan unionin strategisessa kumppanuusohjelmassa. Tutkimuskohteena on Siirtolaisuuden, liikkuvuuden ja työllisyyden temaattinen ohjelma kumppanuusstrategian sisällä. Tutkimusaineisto koostuu 12:sta siirtolaisuuskumppanuusohjelman asiakirjasta. Siirtolaisuuden hallintaa lähestytään Michel Foucault’n hallinnan analytiikan ja kriittisen diskurssianalyysin kautta. Ensisijaisesti tutkitaan, minkälaiset totuusmuodostelmat eli hallinnan rationaliteetit ja teknologiat vaikuttavat siirtolaisuuden hallinnassa Afrikan ja EU:n siirtolaisuuskumppanuusohjelmassa. Foucault’n biovallan ja biopolitiikan käsitteitä sovelletaan siirtolaisuuden hallintaan tukeutuen Mark G. E. Kellyn ja William Waltersin ymmärryksiin väestöjä jakavasta biopoliittisesta rajasta. Kumppanuusohjelmasta pyritään hahmottelemaan ihmisten liikkuvuudelle piirtyviä biopoliittisia rajoja Afrikan ja EU:n välillä. Toissijaisesti aineistoa peilataan Jef Huysmansin ja Didier Bigon siirtolaisuuden turvallistamisen sekä Sara Kalmin kehityksellistämisen teorioihin. Lisäksi tutkielmassa ollaan kiinnostuttu kumppanuusohjelmassa ilmenevästä vallan ja vastuun jakaantumisesta eri toimijoiden välillä. Aineistosta paikannettiin hallitsevaksi totuusmuodostelmaksi Kaikkien edun metarationaliteetti, joka perusteli siirtolaisuuden hallintaa kumppanuusohjelman puitteissa. Metarationaliteetin sisällä Riskin torjunnan rationaliteetti määritti siirtolaisuuden uhkaksi konstruoimalla sen rikollisuusongelmaksi ja luonnollistamalla laitonta siirtolaisuutta. Rationaliteetissa valtion tarpeet näkyivät yksilön hallintana. Tuottavuuden hallinnan rationaliteetti konstruoi siirtolaisuuden voimavaraksi, jonka hallintaa oikeutettiin kehitysparadigman avulla. Siirtolaisuuden hallinta näyttäytyi rationaliteetin kautta taloudellisen tuottavuuden hallintana, jossa eri toimijoita vastuullistettiin. Siirtolaisuutta hallittiin sekä liikkuvuuden kontrollin että näennäisen vapauttamisen näkökulmista. Puuttumista ihmisten liikkuvuuteen oikeutettiin sekä turvallistamalla että kehityksellistämällä siirtolaisuus. Tulkintani mukaan liikkuvuuden biopoliittiset rajat venyivät valikoivasti taloudellisesti tuottavien ja vastuullisten kehitystoimijoiden kategorioihin mahtuville siirtolaisille