Saamelaissosiaalityötä paikantamassa diskurssianalyysin keinoin

Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalityöntekijöiden tuottamia merkityksiä saamelaissosiaalityöstä. Kiinnostuksen kohteena on, minkälaisia merkityksiä sosiaalityöntekijät tuottavat saamelaissosiaalityöstä sekä millaisia suhteita ja erontekoja saamelaissosiaalityön ja muun sosiaalityön välille tehdään. Tutkimusta varten on haastateltu kuusi saamelaisalueella työskentelevää sosiaalityöntekijää. Tutkimuksen metodologisena viitekehyksenä toimii diskurssianalyysin menetelmä. Aineistosta on paikannettu kolme tulkintarepertuaaria: saamelaissosiaalityön erityiskysymyksiin kiinnittyvä tulkintarepertuaari, eroja huomioiva tulkintarepertuaari sekä saamelaissosiaalityötä neutralisoiva tulkintarepertuaari. Saamelaissosiaalityön erityiskysymyksiin kiinnittyvä tulkintarepertuaari koostuu pitkälti kollektiivisia ilmiöitä painottavasta puheesta. Repertuaarin sisällä kielikysymykset, saamelaisten historia ja saamelaiselle kulttuurille ominaiset kommunikaatio- ja vuorovaikutuspiirteet toimivat saamelaissosiaalityön viitekehyksenä. Eroja huomioivassa tulkintarepertuaarissa siirrytään kollektiivisuudesta yksilöllisyyteen ja puheessa painotetaan saamelaisuuden moninaisuutta. Saamelaissosiaalityötä neutralisoiva tulkintarepertuaari puolestaan kiinnittyy saamelaissosiaalityön ei-erityisyyteen. Puheissa tuotettu ensisijainen merkitys on, että saamelaissosiaalityö ei poikkea muusta sosiaalityöstä. Tutkimuksessa on myös tarkasteltu, minkälaisiin positioihin sosiaalityöntekijät puheissaan asettuvat. Positioita on neljä: kulttuurinkantajan, ulkopuolisen ja oppijan positio sekä delegoiva positio. Tutkimuksen perusteella saamelaista sosiaalityötä tulisi lähestyä niin yksilölliseltä, yhteisölliseltä kuin yhteiskunnalliselta tasolta. Yksilöllisellä tasolla huomioidaan saamelaisen asiakkaan ainutlaatuisuus. Saamelaissosiaalityön keskeiseksi kysymykseksi tulee siten, miten yksilö haluaa, että hänen kulttuurinsa tai äidinkielensä sosiaalityössä huomioidaan. Yhteisöllisellä tasolla on mahdollista luoda saamelaissosiaalityön viitekehys. Yhteiskunnallinen taso määrittää pitkälti saamelaissosiaalityön reunaehdot. Tutkimuksesta ilmenee, että sosiaalityön tietopohja ei aina sovellu saamelaisyhteisöön ja että sosiaalityöntekijät työssään soveltavat ja räätälöivät sosiaalityön tietoa ja käytäntöjä saamelaiseen kulttuuriin sopiviksi. Tutkimuksen perusteella saamelaissosiaalityöstä ja siihen liittyvistä kysymyksistä tarvitaan siksi julkista keskustelua sekä tutkimustietoa