Lappilaisten nuorten elinympäristö ja sosiaalisen pääoman rakentuminen

Tutkimus käsittelee lappilaisten nuorten sosiaalisen pääoman rakentumista erilaisissa elinympäristöissä. Erilaisia elinympäristöjä eli kuntakeskuksia, tavanomaista maaseutua ja reuna-alueita vertailtiin sosiaalisen pääoman muodostumisen paikkoina. Sosiaalinen pääoma määritellään neljäksi elementiksi, jotka kehystävät nuorten suhdetta ympäristöönsä. Elementtejä ovat sosiaaliset verkostot, vastavuoroisuus, luottamus ja osallistuminen. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin. Käytössä oli valmis aineisto Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa-hankkeesta. Lomakekyselyn vastaajina olivat yhdeksättä luokkaa käyneet nuoret Lapin eri kunnista. Aineiston pohjalta tehtiin ristiintaulukoita, graafisia esityksiä ja koottiin kutakin sosiaalisen pääoman elementtiä kuvaava summa-muuttuja. Summamuuttujat testattiin faktorianalyysillä. Lisäksi summamuuttujista ja elinympäristömuuttujasta rakennettiin kaksi polkumallia, joita analysoitiin mahdollisuuksien mukaan polkuanalyysin avulla. Sosiaalisen pääoman rakentuminen on tulosten mukaan eri tavalla sidonnainen nuoren ympäristöön elementistä riippuen. Sosiaaliset verkostot ja vastavuoroisuus ovat vah-vuudeltaan hyvin yhtenäisiä erilaisissa elinympäristöissä asuvilla nuorilla. Lähiyhteisössä sosiaalinen pääoma rakentuu nuoren ympärille elinympäristöstä riippumatta. Luottamus kotikunnan palveluihin on heikompaa nuorilla, jotka asuvat kauempana kuntakeskuksista. Sosiaalisessa osallistumisessa yhteisölliseen toimintaan ei ole juurikaan eroja aktiivisuudessa erilaisten ympäristöjen välillä. Sisällöllisiä eroja löytyy. Nuoret pystyvät rakentamaan sosiaalista pääomaa hyvinvointinsa tueksi Lapin reuna-alueilla, maaseudulla ja keskuksissa. Luottamus kunnan tarjoamiin palveluihin on sosiaalisen pääoman osa, joka jää heikommaksi keskusten ulkopuolella. Lappilaisten nuorten alueellinen tasa-arvo sosiaalisen pääoman osalta on saavutettavissa palvelujen saatavuutta parantamalla