Henkilökohtaistumisesta muutosten vaatimiseen : väkivaltaa kokeneen naisen kohtaamisen merkityksiä yhteiskunnallisille toimijoille

Tutkielmassa tarkasteltiin väkivaltaa kokeneiden naisten kohtaamisen ja kokemustiedon saamia merkityksiä yhteiskunnallisten toimijoiden näkökulmasta. Yhteiskunnalliset toimijat edustivat tutkielmassa palvelujärjestelmän eri viranomaistahoja. Tutkielma liittyy Ensi- ja turvakotien liiton jo päättyneeseen Miina-projektiin (2008–2012). Tutkimus rajautui projektin aikana Mikkelissä VIOLA -väkivallasta vapaaksi ry:n toiminnassa toteutettuun Salonkimalliin. Salongin tarkoituksena on ollut jakaa kokemustietoa yhteiskunnallisille toimijoille. Toimintamallia ovat olleet luomassa yli 70-vuotiaat naiset, joilla on kokemus yli 50-vuoden mittaisesta väkivaltaisesta avioliitosta. Tutkimuskysymykset olivat: Mitä kohtaaminen väkivaltaa kokeneiden naisen kanssa merkitsee yhteiskunnallisille toimijoille sekä millaisia merkityksiä yhteiskunnalliset toimijat antavat kokemusasiantuntijoiden tiedolle. Tutkielma on laadullinen sosiaalityön tutkielma. Aineisto koostuu kuudesta teemahaastattelusta ja yhdestä avoimesta haastattelusta. Aineisto analysoitiin yhdistäen aineistolähtöisen ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmiä. Analyysissä jäsennettiin Salonkiin liittyvien kokemusten merkityksiä sosiaalityön kriittisen teorian viitekehyksessä tiedon ja vallan näkökulmista. Väkivaltaa tarkasteltiin ihmisoikeuskysymyksenä sekä ilmiönä, johon sisältyy henkilökohtaisten kokemusten lisäksi sosiaalinen, yhteiskunnallinen ja rakenteisiin kytkeytyvä ulottuvuus. Analyysin perustella voidaan todeta, että kohtaaminen Salongissa on ollut yhteiskunnallisille toimijoille sekä hen-kilökohtaisesti että ammatillisesti merkittävä kokemus. Salonkitapaamiset merkityksellistyvät yhteiskunnallisille toimijoille henkilökohtaiseksi tulleina ja tunnekokemuksia herättäneinä kohtaamisina. Väkivaltailmiöön liittyvien uudenlaisten näkökulmien avautumisesta on seurannut ammatillisten tiedon vahvistuminen. Salongista syntyneet merkityksenannot ovat mahdollistuneet väkivaltaa kokeneiden naisten henkilökohtaisten prosessien ja vertaistuen avulla. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että kokemustieto täydentää professionaalista tietoa. Kokemukseen perustuva tieto tekee mahdolliseksi ilmiöiden syvemmän ymmärtämisen. Salongissa jaettu kokemustieto osoittaa, että ikäihmisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta on näkymätön sosiaalinen ongelma. Palvelujärjestelmän toimijoiden väkivaltaan liittyvä puheeksi ottamattomuuden kulttuuri tuottaa asiakkaita, jotka jäävät näkymättömiksi. Salonki-toimintamalli on esimerkki työtavasta, jossa kokemustietoa voidaan jakaa ja tuoda yhteiskunnallisten toimijoiden tietoisuuteen