Kuntoutujien työelämätoiveet ja toimijuus työkykyarvion jälkeen

Tutkimuksessa selvitettiin työkykyarviossa käyneiden kuntoutujien työelämätoiveita ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kuutta työkykyarviossa käynyttä asiakasta, joiden työkykyä alentavana tekijänä oli masennus. Taustateoriana oli Jyrki Jyrkämän (2007) teoria toimijuuden ulottuvuuksista. Teorian mukaan toimijuus muodostuu kuudesta toisistaan erillisistä mutta toisissaan yhteydessä olevista ulottuvuuksista, joita ovat haluaminen, tunteminen, osaaminen, kykeneminen, mahdollisuudet ja rajoitteet. Tutkimus perustui ajatukseen siitä, että kuntoutujien työelämätoiveita ja työelämään palaamisen halua voidaan selittää muilla toimijuuden muodoilla. Kuntoutujista muodostui kolme ryhmää sen perusteella, mitä he työelämältä toivoivat. Toiveena olivat palkkatyöhön palaaminen, muun työnmuodot kuin perinteinen palkkatyön saaminen ja työelämästä poispääseminen työkyvyttömyyseläkkeen saamisen muodossa. Työelämätoiveisiin olivat yhteydessä kuntoutujien kokemat tunteet, kokemukset toimintakyvystä, osaamisesta sekä ympäristön tuomista mahdollisuuksista ja rajoista. Lisäksi kuntoutujien kokemuksista muodostui kolme erilaista toimijuustyyppiä sen perusteella, millaiseksi he näkivät omat vaikutusmahdollisuutensa työelämätoiveiden toteuttamisen kannalta. Aktiiviseen toimijuuteen kuului optimismi ja omien vaikutusmahdollisuuksien kokeminen. Ristiriitaiseen toimijuuteen liittyi mahdollisuuksien näkeminen sopivista työmuodoista, mutta niiden toteutumismahdollisuuksiin ei voitu vaikuttaa itse. Menetetyssä toimijuudessa omaan epätyydyttävään tilanteeseen ei koettu voivan vaikuttaa lainkaan, vaan toiveiden toteutuminen oli kiinni omat itsen ulkopuolisista tekijöistä. Jotta työkykyarvio käynnistäisi ammatillisen kuntoutuksen ja johtaisi työelämään palaamiseen nykyistä useammin, tulisi kuntoutujille olla tarjolla enemmän konkreettisia työmahdollisuuksia. Kuntoutujat kokivat tärkeäksi työelämään paluun kannalta sen, että työ olisi omien voimavarojen mukaista ja sen rasittavuuteen voisi itse vaikuttaa. Konkreettisia mahdollisuuksia saada tällaista työtä avoimilta työmarkkinoilta ei nähty. Tärkeää olisi kiinnittää huomiota myös työkyvyttömyyseläkehakemuksesta hylkäyksen saaneiden kuntoutujien toimeentuloon. Nykyisiin toimeentulon muotoihin tällaisissa tapauksissa liittyy paljon subjektiivisesti koettua epävarmuutta, jonka koettiin vievän voimavaroja ja heikentävän hyvinvointia