Jätteen haltijan oikeusasema

Tässä tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan pääasiassa nykyisen, voimassaolevan jätelain pohjalta jätteen käsittelyä koskevia säädöksiä ja niiden vaikutusta jätteen haltijaan sekä uudistetun hajajätevesiasetuksen mukanaan tuomia muutoksia. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää jätteen haltijan oikeusasemaa. Oikeusasemaan kuuluvat niin jätteen haltijan oikeudet kuin velvollisuudetkin. Tutkimus keskittyy muun muassa jätteenkuljetukseen ja jätehuoltoon kiinteistä jätteistä sekä jätevesistä niiden vaatimaan jätevesijärjestelmään sekä puhdistus-tasoon. Kiinteässä jätteessä keskitytään asumisessa syntyneeseen tai siihen verrattavissa olevaan jätteeseen. Jätevesistä tarkastellaan erityisesti haja-asutusalueilla asuvien jätteen haltijoiden oikeuksia ja velvollisuuksia. Tutkimuksessa käytetään tutkimusmetodina lainoppia. Tutkimusmetodin valintaan vaikuttivat tutkimusongelman muotoutuminen tietynlaisiksi kysymyksiksi. Kysymyksiin vastaaminen edellyttää muun muassa oikeudellista päättelyä sekä oikeusnormien suhteiden määrittelyä. Tästä syystä päätutkimusmenetelmänä tässä tutkimuksessa käytetään lainoppia. Tutkimus osoittaa, että jätteen haltijaan liittyvä lainsäädäntö on laaja ja monisyinen. Lait ja asetukset ovat silti hyvin selvästi jäsentyneitä eikä oikeusnormien suhteiden määrittely tuota ongelmia. Jätteen haltijan lisäksi myös kunnalla on viranomaisena suuri rooli jätteissä ja niihin liittyvien palveluiden tuottamisessa. Tutkimuksen perusteella jätelainsäädännön kokonaisuudistus on ollut tarpeellinen ja kaivattu. Uusittu hajajätevesiasetus ja ympäristönsuojelulain säännökset ovat tuoneet jo nyt mukanaan selkeyttä ja vastauksia ongelmiin jätteenkäsittelyssä. Tuleva, uusi jätelaki vastaa nykyisen jätelain ongelmiin sekä EU:n asettamiin paineisiin saattaa direktiivit voimaan. Uusi jätelaki parantaa jätteen haltijan oikeusasemaa selkeämmällä ja yksiselitteisemmällä sääntelyllä