Muuttuva kylä asukkaiden silmin: Asukkaiden suhtautuminen kyläympäristön muutosvoimiin – Esimerkkinä Ranuan Järvikylät

Suomen kaupungistuminen jatkuu ja maatalouden työpaikat vähenevät. Suomessa on meneillään ns. kasautuvan kehityksen prosessi, jossa kasvukeskukset saavat ylivoimaisia mittakaava- ja tehokkuusetuja maaseutualueisiin nähden. Suomi on jakautumassa kaupunkiseutujen hyvinvointi-Suomeen ja taantuviin maaseutualueisiin. Myös maaseudulla tapahtuu uudelleen järjestymistä sisäisen muuttoliikkeen myötä, kun yritykset, palvelut ja niiden perässä myös kylien ikääntyvät asukkaat muuttavat kirkonkyliin. Kasautumiskehitys uhkaa jopa kuntien itsenäisyyttä harvaan asutulla maaseudulla. Kylien peruspalveluja on alettu karsia pakon edessä. Verotulojen ja lapsien vähentyessä kunnat ovat lakkauttaneet kyläkoulujaan. Kylätoiminnan uudelleen organisoituminen on tuonut helpotusta kuntien tilanteeseen, kun kyläyhdistykset eri puolilla Suomea ovat rekisteröityneet ja alkaneet ottaa taloudellista vastuuta palvelujen tuottamisesta asukkaille ja elinkeinoelämälle. Lakkautetusta kyläkoulusta on voinut tulla kylätalo, asukkaiden yhteinen olohuone, jossa järjestetään liikunta-, kulttuuri- ja kyläavustajatoimintaa asukkaiden voimin. Kylätoimintaa ohjaa asukkaiden yhteinen tahotila siitä, miten kylä osallistuu alueen kehittämiseen omaehtoisesti ja millaisia palveluja paikallinen kyläyhdistys voi tuottaa kunnalle. Usein tahtotila ja tavoitteet on kirjattu kyläsuunnitelmaan. Maaseutu- ja Leader-ohjelmat tukevat kylien omaehtoista kehittämistä. Vaikka yhteinen tahtotila löytyisi, kylätoiminta kuihtuu ilman aktiivisia, alueensa kehittämiseen sitoutuneita asukkaita, sillä palvelujen tuottaminen edellyttää paljon vapaaehtoistyötä. Ympäristönhoidon suunnittelulla uusia elinkeinoja ja yhteisöllisyyttä, Voimaantuvat kylät -hankkeessa on haettu polkuja Ranuan järvikylien maisemien ja kulttuuriympäristöjen kestävään tuotteistamiseen. Tavoitteena on ollut löytää keinoja kytkeä elinkeinojen harjoittaminen ja arjen toiminnot entistä tiiviimmin kyläympäristöjen ja -maisemien hoitoon ja sitouttaa kyläläiset asuinalueittensa omaehtoiseen kehittämiseen, jota asiantuntijat tukevat. Hanke toteutti vuonna 2018 asukaskyselyn, jolla selvitettiin kyläläisten valmiuksia ottaa enemmän vastuuta asuinalueensa kehittämisestä. Tutkimuksen pilottialueeksi valittiin Ranuan järvikylät, jotka sijaitsevat keskimäärin 20 kilometrin säteellä kirkonkylästä. Ne edustavat harvaan asuttua maaseutua, johon kansalaiset usein liittävät hyvän elämän tunnusmerkkejä, kuten rauhan ja luonnonläheisyyden. Järvikylissä on runsaasti muun kuin maa- ja metsätalouden hyödyntämiä luonnonvaroja. Alue sijaitsee Iso-Syötteen matkailukeskuksesta Ranuan eläinpuistoon johtavan tien varrella. Tätä edullista sijainta ei kuitenkaan ole käytetty matkailussa hyväksi. Asukaskysely jaettiin neljään teemaan. Alueen vetovoimatekijöitä selvitettiin kysymällä asukkaiden mielikuvia järvikylien alueesta ja näkemyksiä maisemien nykytilasta. Asukkaiden paikkatunnetta selvitettiin puolestaan erilaisia merkityksiä kuvaavilla vaihtoehdoilla, kuten juuret täällä tai mahdollisuus elinkeinooni. Muuttuva kylämaisema ja kehittämistoiveet -teemoissa koottiin asukkaiden mielipiteitä erilaisten elinkeinojen sopivuudesta alueelle. Kyselyyn saatiin 70 vastausta, joiden analysoimisessa käytettiin summamuuttujia ja faktorianalyysiä. Vastaajan taustan vaikutusta summamuuttujiin tarkasteltiin ehdollisella rekursiivisella partitioinnilla. Vastukset osoittivat, että asukkaat pitävät harvaan asutun maaseudun luontoa tärkeimpänä vetovoimatekijänä. Ranuan järvikylissä näitä tekijöitä ovat erityisesti alueen topografia, vesistörikkaus sekä hoidettu kulttuurimaisema. Maatalouden taantuminen ja ”modernit maisemaelementit”, kuten voimalinjat ja metsien avohakkuu, nähtiin suurimpina uhkina maisema-arvoille. Uusiin elinkeinoihin suhtauduttiin sitä myönteisemmin mitä kestävämmin ne hyödyntävät alueen luonnonvaroja ja kunnioittavat sen maisema-arvoja. Matkailun, luonnontuotteiden keruun ja bioenergian tuotannon nähtiin sopivan alueelle parhaiten. Paikkasuhde tai paikkatunne vaikuttaa asukkaiden näkemyksiin vetovoimatekijöistä, elinkeinoista ja kehittämistarpeista enemmän kuin kylämaiseman fyysiset ja visuaaliset piirteet, joihin matkailija kiinnittää huomiota. Vaikka kylä on asukkaalle arjen ja työn maisemia, pystyy hän arvottamaan kyläympäristöä myös ulkopuolisten näkökulmasta ja ymmärtämään heidän maisemapreferenssejään. Asukkaiden paikkasuhteessa on eroja. Esimerkiksi maa- ja metsätalousyrittäjät hyväksyivät ”modernit maisemaelementit” muita asukasryhmiä paremmin. Voi olla, että heidän on työnsä kautta helpompi ymmärtää muidenkin elinkeinojen vaikutuksia maisemaan. Sen sijaan maa- ja metsätalousyrittäjät suhtautuivat rakennusten ja teiden kuntoon muita kriittisemmin, koska infrastruktuuri vaikuttaa heidän työhönsä. Kylät ovat asukkailleen myös lähiyhteisö, johon muodostuu vahva tunneside. Järvikylien kyselyssä yllätti se, kuinka tärkeänä asukkaat pitivät yhteisöllisyyttä ja alueen kehitykseen ja tulevaisuuteen vaikuttamista siitä riippumatta, onko henkilöllä sukujuuria alueella vai ei. Asukkaat haluavat päättää kylämaisemaan vaikuttavista asioista siinä missä muistakin yhteisönsä asioista ja kantaa vastuuta asuinalueensa tulevaisuudesta. Asukaskysely osoitti, että maisemanhoidon yhteissuunnittelu voi olla osa paikallisyhteisöjen valtaistamista, voimistamista tai voimaantumista. Voimaantuvat kylät -hankkeessa asukkaat ovat ideoineet Ranuan järvikylien maisemanhoitoa ja reittiverkostoa sekä osallistuneet useisiin maisemanhoitotalkoisiin, joissa on raivattu umpeenkasvaneita järvi- ja jokimaisemia. Toiminnallaan kyläläiset ovat edistäneet alueen matkailu- ja virkistyskäyttöä. Asukaskyselyn tulokset viittaavat myös siihen, että harvaan asutun maaseudun asukkaat pyrkivät vaikuttamaan kotikylänsä kehitykseen ja tulevaisuuteen myös jälkipolvia ajatellen. Lapsille halutaan tarjota mahdollisuuksia hyvään aikuiselämään omassa kylässä. Yhteenvetona voidaan todeta, että kyläläiset ja luonnonvarat ovat harvaan asutun maaseudun tärkeimpiä voimavaroja. Oikeilla työkaluilla ja kunnan tuella asukkaat pystyvät ottamaan ohjat omiin käsiinsä.202