Kuluttajan ja palveluntarjoajan välinen vastuunjako maksukortin oikeudettomasta käytöstä

Tutkimuksessa tarkastellaan maksupalvelun käyttäjänä olevan kuluttajan ja maksupalvelun tarjoajana olevan elinkeinonharjoittajan välistä vastuunjakoa maksukortin oikeudettomasta käytöstä. Maksukorteilla tarkoitetaan pankki- ja luottokortteja, maksupalvelun tarjoajalla suomalaisia maksu- ja luottolaitoksia ja kuluttajalla kuluttajasuojalain määritelmäsäännöksen mukaista luonnollista henkilöä, joka on tehnyt palveluntarjoajan kanssa sopimuksen maksukortin käytöstä. Tarkastelun kohteena vastuun osalta on oikeudettoman maksutapahtuman rahamäärä itsessään ja siihen välittömästi liittyvät kuluerät kuten palveluntarjoajalta saamatta jäänyt korko, maksutapahtumasta aiheetta perityt maksutapahtumakohtaiset tai kuukausittaiset palvelukulut sekä korko, jonka kuluttaja joutuu maksamaan mahdollisesti muualta otetun maksutapahtuman rahamääräisen suuruisen velan osalta. Tutkimuksessa ei tarkastella palveluntarjoajan maksupalvelulain mukaista vahingonkorvausvelvollisuutta kuluttajaa kohtaan, minkä perusteena on lain tai sopimuksen vastainen menettely. Oikeudetonta käyttöä ei ole määritelty laissa, mutta tässä tutkimuksessa sillä tarkoitetaan kolmannen henkilön maksukortilla ja mahdollisesti sen PIN -koodilla tekemiä käteisnostoja pankkiautomaatista ja ostoksia liikkeissä tai maksukortin tunnistetietojen avulla tehtyjä ostoksia Internetissä. Oikeudetonta käyttöä edeltävä toiminta voidaan jakaa kolmeen pääkategoriaan: maksukortin kopiointiin, kortin anastukseen ja petolliseen toimintaan. Vastuun maksukortin oikeudettomasta käytöstä kantaa lähtökohtaisesti maksupalvelulain mukaan palveluntarjoaja. Kuluttajan vastuuperusteita on kolme: kortin luovuttaminen toiselle henkilölle, kuluttajan huolimattomuus ja sopimusehtojen vastainen menettely kortin käytössä, säilytyksessä ja tallella olon tarkistuksessa ja ilman aiheetonta viivytystä tapahtuvan katoamisilmoituksen tekemisen laiminlyönti. Sopimusehtojen osalta arvioinnin kohteena ovat Nordean ja Sampo Pankin yleiset maksukorttiehdot. Aineellisia vastuuperusteita tarkastellaan erilaisissa käytännössä yleisimmin ilmenevissä tilanteissa, jotka ovat tulleet kirjoittajan tietoon viran puolesta Helsingin poliisilaitoksella. Kuluttajan vastuuperusteiden osalta tarkastellaan niiden objektiivista ja subjektiivista puolta, vastuun rahamäärää ja todistustaakkaa tietyiltä osin. Tutkimuksessa hyödynnetään tuottamusta ja sopimussuhteisiin perustuvaa vahingonkorvausvelvollisuutta koskevaa oikeuskirjallisuutta, maksupalvelulakia ja sitä koskevaa hallituksen esitystä, maksupalveludirektiiviä sekä maksupalvelulakia edeltäneen kuluttajasuojalain vastuusäännösten aikaisia tuomioistuinten ja kuluttajariitalautakunnan (ent. kuluttajavalituslautakunta) ratkaisuja, joiden arvioinnissa on otettava huomioon 1.5.2010 voimaantulleen maksupalvelulain osin muuttuneet vastuusäännökset aikaisempiin kuluttajansuojalain säännöksiin verrattuna