Ylimääräinen muutoksenhaku Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomion perusteella

Jäsenyys Euroopan neuvostossa asettaa sen jäsenvaltiolle velvollisuuden noudattaa Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kantoja sen tulkinnasta. Ihmisoikeustuomioistuimen tuomion johdosta jäsenvaltioilla on velvollisuus saattaa oikeudenloukkauksesta vahinkoa kärsinyt siihen asemaan, missä hän oli ennen loukkauksen tapahtumista (ennallistamisvelvollisuus, restitutio in integrum). Vahingonkorvaus (just satisfaction) on yleisin tapa korvata ihmisoikeustuomioistuimen toteama ihmisoikeusloukkaus. Joissakin tapauksissa ihmisoikeusloukkauksen uhrin kärsimyksiä ei ole kuitenkaan mahdollista korvata vahingonkorvauksella, vaan asian käsitteleminen uudelleen on ainoa keino. Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen mukaan kansallinen prosessi pitäisi olla mahdollista avata uudelleen tällaisissa tapauksissa. Suomi liittyi Euroopan neuvoston jäseneksi vuonna 1989. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvussa ei kuitenkaan pitkään ollut säännöksiä siitä, miten lainvoimainen tuomio voidaan purkaa tai kantelusta poistaa ihmisoikeustuomioistuimen tuomion perusteella. Epäselvän tilanteen ratkaisemiseksi korkein oikeus on luonut oikeuskäytäntöä asian tiimoilta. Lisäksi vuonna 2005 kantelun määräaikoja ihmisoikeusloukkauksen johdosta pidennettiin. Oikeustila on kuitenkin edelleen tulkinnanvarainen ja epäselvä. Tämä johtuu osittain lainsäädännöstä ja osittain korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä. Tutkielmassa selvitetään mistä epäselvyydet oikeustilassa johtuvat ja onko ylimääräinen muutoksenhaku käytännössä mahdollista ihmisoikeustuomioistuimen tuomion johdosta. Ongelmat voidaan tiivistää siihen, että ensinnäkin lainsäädännössä on monia vaikeita käsitteitä, jotka turhaan monimutkaistavat ongelmakenttää. Toiseksi oikeudenkäymiskaaren 31 luvun säännökset ovat paikoittain keskenään päällekkäisiä kantelun ja purun välillä. Kolmanneksi korkeimman oikeuden valitsemat linjaukset ovat toisinaan ristiriitaisia lain ja sen omien linjausten kanssa. Voitaneen kuitenkin sanoa, että Suomella on selvä halu sitoutua Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja ihmisoikeustuomioistuimen tuomioihin. Tämä näkyy myös oikeuskäytännössä