Kunnallisen hankintapäätöksen perusteleminen

Kunnallisen hankintapäätöksen perustelemiseen vaikuttavat monet oikeussäädökset. Niiden olemassa oloa on vaikea tunnistaa hankintapäätöstä koskevaksi. Hankintoja kohtaan on myös negatiivisia asenteita. Hankintapäätöksen perustelemista ei ole tutkittu juuri lainkaan. Lainopillisesti tutkielman pääpaino on hankintalainsäädännön mukainen päätöksen perusteleminen. Päätöksen perustelemista on tutkittu myös kuntalain mahdollistamalla asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamisoikeudella sekä julkisuuslain mahdollistamalla julkisten varojen valvonnalla. Tutkielmassa paneudutaan myös perustuslain ja hallintolain mukaiseen oikeuteen saada perusteltu päätös. Tutkielmassa selvitetään empiirisesti päätöksen perustelemisen oikeuskäytäntöä ja käytäntöä. Oikeuskäytännöstä on tutkittu asiasanat ja toimialat MAO:n hankinta-asioiden päätöksistä ajanjaksolta 9.6.2008–9.12.2008 (päätökseen 512/08 asti). Käytännössä kunnan päätöksenteosta on tutkittu neljän keskisuuren kaupungin teknisen lautakunnan hankintapäätökset ajanjaksolta 1.6.2007–31.12.2008. Tutkimuksessa verrataan seitsemää eri kategoriaa sekä kategorioittain että kaupungeittain vertailuarvon avulla. Kategoriat ovat valittu tarjoaja/tarjous, valintaperuste, hankinnan hinta, hankintamenettely, hankintailmoitus, soveltuvuus ja hankintakilpailusta hylkääminen. Oikeuskäytännössä ”päätöksen perusteleminen” on kolmanneksi eniten käytetty asiasana. Siihen on kiinnitetty huomiota 10,7 % MAO:n ratkaisussa. Ratkaisut päätöksen perustelemisesta ovat keskittyneet hieman enemmän tekniselle toimialalle. Niistä 48 % on teknisen ja ympäristötoimialan ratkaisuja. Päätöksen perusteleminen asiasanana on kuitenkin heikko, lähinnä muita hankintalainsäädännön tekijöitä tukeva. Se ei riitä yksistään aikaansaamaan sanktioita hankintalainsäädännön vastaisesti toimineelle. Käytännön tutkimus osoittaa, että tutkimustulos kategorioittain on varsin tasalaatuinen. Kaupungeittain tutkittuna se on sen sijaan huolestuttava. Lähes jokaisessa kategoriassa huonoin on aina sama kaupunki. Tämä tutkittu kaupunki saa kokonaisvertailuarvoksi vain 0.43, kun kaikki muut kaupungit sijoittuvat 1.29 ja 1.86 väliin (0=huono ja 2=hyvä). Tutkimustulos osoittaa, että kaupungit ovat laadukkaalla tasolla päätöksen perustelemisessa, mutta yksittäinen poikkeuskaupunki huonontaa kokonaistulosta. Jos kyseinen poikkeuskaupunki saataisiin samalle tasolle kuin muut kaupungit nousisi vertailuluku 22 %:lla. Se olisi huomattava laadun parannus. Kunnallisen hankintapäätöksen perustelemisen laatutaso saataisiin kustannustehokkaasti parannettua tunnistamalla heikot kaupungit ja kohdistamalla niihin täsmäkoulutusta tai lisäämällä kuntien yhteistyötä ns. hankintarenkailla