Toimijuus ikääntyneillä : hyvinvointia lisäävänä tekijänä

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata mitä eri muotoja toimijuus saa ikääntyneiden itsensä kertomina. Lisäksi tutkimuksen lähtökohtana oli tuoda esiin toimijuuden ja hyvinvoinnin yhteyksiä ikääntyneen henkilön elämässä sekä vahvistaa gerontologisen sosiaalityön merkitystä yhteiskunnassa. Teoriaosuudessa tarkasteltiin ikääntymisen määritelmää aiempien tutkimusten kautta sekä määriteltiin toimijuus ja sosiaalinen toimintakyky tässä tutkimuksessa. Tutkimuksessa käytettiin teoreettisena viitekehyksenä Jyrki Jyrkämän (2008) toimijuuden modaliteetti -hahmotelmaa, jonka pohjalta empiirinen osa rakennettiin kuvaamalla niitä tekijöitä, jotka edesauttavat ja toisaalta estävät ikääntyneen toimijuutta. Tutkimuksen aineisto koostui Toimiva kotihoito Lappiin -hankkeen aikana toteutetuista haastatteluista, jotka on toteutettu 2017–2018. Vastaajat asuivat Lapin kuntien alueella ja olivat kotona asuvia 71–91 -vuotiaita ikääntyneitä. Tutkimuksen aineistona analysoitiin 16 haastattelua ja menetelmänä käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysia, jota täydennettiin ja tarkennettiin aineistosta nousevilla teemoilla. Tutkimuksen perusteella voidaan nähdä ikääntyneiden toimijuuden lisäävän hyvinvointia. Ikääntyneillä toimijuus muodostuu yksilöllisenä kudelmana ollen sidoksissa omaan elämänkulkuun, ja lisäksi sitä muovaa sosiaalisen verkoston kautta myös läheisten ihmisten elämänvaiheet tapahtumineen. Ikääntyneiden toimijuuteen vaikuttavat useat asiat. Toimijuutta edistävät hyvät sosiaaliset suhteet sekä mahdollisuudet omatoimiseen, itsenäiseen elämään. Oman kodin merkitys ikääntyneen toimijuuden tukemisessa on suuri. Vastaavasti ikääntyneiden toimijuutta rajoittavat sosiaalisten suhteiden puute tai ristiriitaisuudet niissä sekä erilaiset rakenteelliset tekijät, jotka voivat liittyä esimerkiksi lähiympäristöön, kotiin tai palvelujen saatavuuteen. Ikääntyneiden määrän kasvaessa yhteiskunnassa joudutaan miettimään palvelujen rakenteita, niiden järjestämistä ja tuottamista. Tutkimus tuottaa tietoa näistä tekijöistä ja kiinnittää huomion asioihin, joita joudutaan arvioimaan suunniteltaessa ikääntyneille sopivia palveluja. Lisäksi tutkimuksen perusteella voidaan nähdä ympäristön huomioimisen tärkeys väestön ikärakenteen muuttuessa. Edelleen tutkimus korostaa gerontologisen sosiaalityön asemaa ikääntyneiden sosiaalisten tekijöiden tunnistamisessa ja niiden vahvistamisessa sekä ikääntyneiden hyvinvoinnin tukemisessa