Korkealujuusbetonien säilyvyys

Tutkimuksessa selvitettiin kokeellisesti korkealujuusbetonin säilyvyyttä pakkas- ja suolapakkasrasituksessa. Betonin tavoitepuristuslujuus oli 80 MPa ja kokeissa käytettiin erilaisia sideainekoostumuksia. Sementin lisäksi käytettiin silikaa, lentotuhkaa, masuunikuonaa ja erittäin hienoksi jauhettua kvartsia. Tässä koesarjassa tutkittiin 19 erilaista betonia, minkä lisäksi arvioitiin yhdeksän aiemmin testatun betonin tulokset. Betonimassat suhteitettiin siten, että betoni voitiin tiivistää täryttämällä. Vesi-sideainesuhde vaihteli välillä 0,24 - 0,44 sideaineesta riippuen. Pakkas- suolakoe tehtiin standardin SFS 5449 mukaisesti jäädyttämällä koekappaleet suolaliuoksessa ja sulattamalla ne vedessä 300 koekierroksen ajan. Jäädytys- sulatuskokeessa ilman suolaa koekappaleet jäädytettiin ilmassa ja sulatettiin vedessä standardin SFS 5447 mukaisesti 2 000 kierroksen ajan. Syitä havaittuihin eroihin tutkittiin ohuthieistä saatujen halkeiluindeksien ja vedelläkyllästyskokeen avulla. Koetulosten tilastollisessa analyysissä todettiin, että korkealujuusbetonin säilyvyyttä voidaan parhaiten kuvata kapillaarisuusluvun avulla. Vesi- sideainesuhdetta voidaan myös käyttää säilyvyyden arviointiin. Pakkas- suolakestävyyden kuvaaminen osoittautui helpommaksi kuin jäädytys- sulatuskestävyyden, jonka mittausmenetelmät (ultraäänen nopeus, massamuutos, halkeilu, lujuuden muutos) eivät selkeästi kuvaa vaurioitumisastetta. Tulosten perusteella laskettiin säilyvyysmallit molemmille pakkasrasitustavoille. Materiaalikohtaisten tulosten lisäksi esitetään ohje pakkasenkestävän korkealujuusbetonin valmistamiseksi. Ohjeessa otetaan huomioon sivutuotteiden ja hienojakoisen fillerin vaikutus pakkasenkestävvyteen