Imukokoojavaunun turpeentuotantoteho ja pölypäästöt

Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka imakokoojavaunulla kerätyn turpeen määrä ja laatu vaihtelevat, kun tuotanto-olosuhteet (jyrsösparametrit ja imuvaunun ajoparametrit) muuttuvat. Lisäksi tutkittiin imuvaunun puhaltimen poistoilman mukana virtaavan turvepölyn määrällisiä ja laadullisia muutoksia eri tuotanto-olosuhteissa. Jotta tutkimus voitiin suorittaa menestyksellisesti, kehitettiin ja kokeiltiin uusia mittalaitteita.Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa määriteltiin ilmavirtaamat pahaltimen kierrosluvan funktiona Ramet HIK-300 -imuvaunun eri osissa ja selvitettiin puhaltimen tehontarve. Tuloksia käytettiin hyväksi kenttäkokeissa. Kenttäkokeet suoritettiin Haukkasuolla vähän maatuneella (H4) ja maatuneella (H7) saralla. Imuvaunun keruuominaisuuksia tutkittiin eri ajonopeuksilla (4,0, 5,0 6,5 km/h) ja imunopeuksilla (33, 25 m/s). Ennen imukokoamista jyrsöksen ominaisauksista määrättiin jyrsöspaksuus, -kosteus, -irtotiheys ja -raejakauma. Irtotiheyttä lukuunottamatta mitattiin vastaavat ominaisuudet imukokoamisen jälkeen jäännösjyrsöksestä. Tuotetusta turpeesta määritettiin irtotiheys, kosteus ja raaekokojakauma. Suurimmat tuotokset (kg/m2) ilmoitettuna kuiva-aineena saatiin paksusta vähän maatuneesta jyrsöksestä ja kuivasta, ohuesta maatuneesta jyrsöksestä. Keruukosteuskiloina suurimmat tuotokset (kg/m2) kerättiin paksuista (yli 20 mm) jyrsöksistä. Tuloksen perusteella ainakin pitkien poutajaksojen aikana kannattaisi jyrsiä yli 20 mm paksu jyrsös. Imunopeuden pieneneminen 33 m/s:stä 25 m/s:iin aibeutti selvän vähenemisen tuotoksessa. Jyrsöksen ja kerätyn jyrsinturpeen kosteusero vaihteli eri kokeissa. Kun säro kerättiin ohuesta jyrsöksestä (alle 15 mm), oli jyrsinturve aumalla keskimäärin 8 %-yksikköä kuivempaa kuin jyrsöksessä. Vastaavasti paksummalla jyrsöksellä (yli 20 mm) ero oli keskimäärin 14 %-yksikköä. Keskiraekoko pysyi suurin piirtein muuttumattomana ennen imukokoamista ja purkauspaikalta otettujen näytteiden välillä. Puhaltimen poistoilman turvepölypitoisuus oli yleensä alle 3 % kerätyn jyrsinturpeen määrästä. Määrällisesti suurimmat pölypitoisuudet olivat ohuesta ja kuivasta jyrsöksestä kerätyllä turpeella. Suurin osa poistoilmassa olevasta pölystä oli raekooltaan hienompaa kuin 0,125 mm. Teknisenä ratkaisuna imuvaunua voidaan kehittää vielä monella tavalla. Teknisen kehitystyön lisäksi tarvitaan tietoa tuotanto-olosuhteiden vaikutuksesta tuotetun turpeen määrään ja laatuun. Tuotokset vaihtelevat kymmeniä prosentteja tuorantoparametrien muuttuessa. Omalta osaltaan tässä työssä on pyritty kartoittamaan eri tuotantoparametrien vaikutusta tuotokseen ja esittämään mielekkäin tapa tuottaa jyrsinturvetta imuvaunuilla eri tilanteissa