Kotimaisten polttoaineiden kaasutus. Osa 2. Kaasukäyttöinen lämpökeskus

Vastavirtakaasutukseen ja kaasun polttoon modifioidussa öljykattilassa perustavan lämpökeskuksen tekniikkaa ja taloutta tutkittaessa havaittiin järjestelmän 1 MW:n pilot-laitteistolla tehdyssä koesarjassa toimivan odotusten mukaisesti. Laitoksen kokonaishyötysuhteeksi mitattiin 80 - 84 % ja säätöalue oli 20 - 100 % nimellistehosta. Kaasupoltin osoittautui onnistuneeksi. Savukaasun happipitoisuus voitiin aina pitää alle 4 %:n (kuivista savukaasuista) ilman, että savukaasuissa olisi esiintynyt palamattomia aineksia. Myös laitoksen säädettävyys osoittautui hyväksi. Koelaitteisto osoitti järjestelmän sopivan lähes kaikille palamaisille hiilipitoisille polttoaineille. Rajoittavina seikkoina ovat polttoaineen maksimikosteus (noin 55 %), riittävän korkea tuhkan pehmenemislämpötila (yli 900 °C) ja materiaalikerroksen riittävä kaasun läpäisykyky. Kehitetyn menetelmän ensimmäisenä teollisena sovellutuksena otettiin Kankaanpäässä alkuvuodesta 1982 käyttöön 5,2 MW:n kaukolämpökeskus, jossa tehtyjen mittausten tulokset esitetään. Laitoksen hetkelliseksi hyötysuhteeksi mitattiin 85,7 % käytettäessä kosteudeltaan noin 40-prosenttista palaturvetta. Lukuun ei sisälly käytetty sähköenergia, joka oli 11 kWh/MWh. Kaasutuslämpökeskuksen taloudellisuutta arvioidaan vertaamalla lämmöntuotantokustannaksia kauppa- ja teollisuasministeriön energiaosaston julkaisussa "Kotimaisten polttoaineiden kilpailukyky 1982" esitettyihin keskimääräisiin lämmöntuotantokustannaksiin. Kaasutuslämpökeskus on kaikissa tarkastelluissa kokoluokissa kilpailukykyinen maihin kiinteän polttoaineen laitoksiin verrattuna. Kilpailukyky öljyyn nähden edellyttää kokoluokasta riippuen 3000 - 5000 tunnin vuotuista huipunkäyttöaikaa