Tuotteen turvallisuuden arviointikriteerit

Tutkimuksen tavoitteena oli perehtyä suomalaisten yritysten kannalta keskeisten vientimaiden käytäntöihin tuotteiden turvallisuuden arvioimiseksi sekä kehittää arvioinnin pohjana olevia kriteerejä ja menetelmiä. Hanke koostui kolmesta osatehtävästä: vientimaiden tuoteturvallisuutta koskevaan lainsäädäntöön, valvontaan ja tuotteiden turvallisuuden arviointiin sovellettaviin kriteereihin perehtymisestä, tuotteiden turvallisuuden arviointimenetelmien kehittämisestä sekä soveltamisesta viiteen esimerkkituotteeseen. Yleisesti voidaan päätellä, että tuotteiden turvallisuuden arvioinnin pohjana olevat kriteerit ovat vielä hakemassa muotoaan lähes kaikissa tämän selvityksen kohteena olleissa maissa. Ainoastaan Yhdysvalloissa on tietyiltä osin jo vakiintunut joissakin tuoteryhmissä ns. hyväksytyn riskin kriteerit. Tällaisia tuotteita ovat mm. lelut ja sähkölaitteet. Käytännössä yleisin mittari riskien arvioinnissa on tuotevahinkorekisteri. Toisaalta kaikissa maissa tunnustettiin tarve riskien arvioimiseksi enemmän ennakoivasti kuin jälkikäteen toteamalla. Tämä tavoite edellyttää tehokkaita työkaluja sekä riskien tunnistamiseksi että arvioimiseksi. Tutkimuksessa mukana olleet yritykset pitivät hankkeen yhteydessä tehtyjä tuotekohtaisia turvallisuusselvityksiä hyödyllisinä sekä nykytilan selvittämisen että tulevan tuotekehityksen kannalta. Analyyseissä löydettiin useita sekä teknisiin ratkaisuihin että tuoteohjeisiin liittyviä puutteita, jotka vaativat välittömiä toimenpiteitä. Yrityksissä oli selvästi tarvetta tuoteohjeiden laadintaa ja laadun arviointia tukevista menetelmistä. Vaikka monissa maissa on laadittu yleisiä suosituksia tuoteohjeille, on niiden pohjalta vaikea laatia riittävän hyviä ohjeita yksittäiselle tuotteelle. Hyvän tuoteohjeen laadinta edellyttää systemaattista tuotteen elinkaaren aikaisten käyttötilanteiden ja potentiaalisten käyttäjien analysointia. Turvallisuusanalyysimenetelmien käyttö tulisi saatujen kokemusten mukaan kytkeä kiinteästi tuotekehitykseen, tuoteohjeiden laadintaan ja markkinoinnin suunnitteluun. Tutkimuksessa tehtyjen yritysselvitysten mukaan pitäisi Suomessa pystyä tarjoamaan yrityksille keskitetysti tukea tuotevahinkoriskien hallitsemiseksi vientiprojektien yhteydessä. Yritykset tarvitsevat ajantasalla olevia tietoja vientimaiden lainsäädännöstä ja tuotekohtaisista vaatimuksista. Tuotevahinkoriskin arviointi edellyttää yleensä myös maittaista vahinkorekisterien käyttöä ja tuotteiden ominaisuuksien testausta hyväksytyssä laitoksessa. Erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset pitävät tilannetta hankalana ja usein myös kauppaa haittaavana tekijänä. Vastaavan ongelman ratkaisemiseksi on monissa maissa jo perustettu erillisiä teknisiä vientikaupan palveluyksiköitä, joista yritykset saavat tarvittaessa yksilöllistä apua itse tuotekehitykseen ja tuoteohjeiden laadintaan. EY-maiden kesken on suunnitteilla tutkimusohjelma, joka tähtää riskien arvioinnin tukena käytettävien kriteerien yhdenmukaistamiseen Euroopassa. Tämän tutkimuksen yhteydessä osallistuttiin tutkimusohjelman ensimmäiseen suunnittelukokoukseen ja selvitettiin mahdollisuuksia osallistua ohjelman toteutukseen. Osallistumalla kansainvälisiin tutkimusohjelmiin saadaan uusin tieto suomalaisten yritysten, tutkijoiden ja viranomaisten käyttöön