Vesitäytteiset, eristämättömät kalliolämpövarastot:Käyttökokemusselvitys

Mahdollisuutta varastoida lämpöä eristämättömiin, vesitäytteisiin kalliotiloihin on Suomessa tutkittu aktiivisesti 1980- luvulta alkaen. Kyseisellä varastointitekniikalla on toteutettu lämpövarastoja lähinnä Ruotsissa, missä sekä kallioperäolosuhteet että energian tuotantorakenne vastaavat suomalaisia olosuhteita. Kaikki selvityksen kohteena olleet ruotsalaiset lämpövarastot samoin kuin suomalainen Keravan kalliokaivantovarasto voidaan todeta teknisesti toimintakelpoisiksi. Kalliotilan stabiliteettiin liittyviä, olennaisia riskejä ei ole ilmennyt käytetyissä, alle 100 °C:n lämpötiloissa. Saostumis- ja liukenemisongelmat on saatu hoidetuksi suodattimin, veden käsittelyllä ja käyttäen erikoispinnoituksia tietyissä laitteisto- ja putkisto osissa. Varastojen lämpöhäviöt ovat useimmissa tapauksissa olleet odotetun suuruiset, stationääritilassa 10-25 %. Kahden tutkitun varaston perusteella havaitut riskit ylimääräisten ja hallitsemattomien lämpöhäviöiden syntymiseen näyttävät liittyvän varaston lähellä kiertävään vesitunneliin ja varastotilaa ja tunnelia mahdollisesti yhdistäviin rakovyöhykkeisiin. Koska toistaiseksi toteutetut varastot ovat olleet toisistaan monin tavoin poikkeavia yksittäistapauksia, joihin on liittynyt huomattavasti julkista rahoitustukea ja toisaalta kustannuksia lisäävää tutkimustoimintaa ja seurantaa, ei niiden pohjalta voi tehdä yksityiskohtaisia päätelmiä varastoinnin lopullisista kustannuksista. Suomessa käytöstä poistetun teollisuusbensiiniluolaston konvertoinnista tehdyt kannattavuuslaskelmat ovat osoittaneet kyseisen lämpövarastohankkeen lupaavaksi. Kallio- ja ympäristötekniseltä kannalta ruotsalaisista lämpövarastoista saatujen kokemusten perusteella maanalaisen, kalliotilaan sijoitetun lämpövaraston rakentaminen Suomen olosuhteissa näyttää perustellulta ja mahdolliselta