Keraamien ja komposiittien NDT-testaus

Keraamien testaukseen käytetään pääosin samoja rikkomattomia aineenkoetusmenetelmiä kuin metallin testaukseen: ultraäänimenetelmää, radiografiaa, tunkeumanestemenetelmää, akustista emissiotestausta ja silmämäräisiä menetelmiä. Keraamien metalleihin verrattuna hyvin pieni kriittinen vikakoko (yleensä alle 100 um) asettaa menetelmien käytölle kuitenkin olennaisesti suurempia tarkkuusvaatimuksia kuin metallien testaus. Pieni kriittinen vikakoko edellyttää ultraäänitestauksessa hyvin pientä aallonpituutta ja siten huomattavan korkeaa (yli 20 MHz) taajuutta. Vastaavasti on radiografiassa käytettävä röntgenlaitteita, joiden polttopisteen koko on samaa suuruusluokkaa kriittisen vikakoon kanssa. Keraamien testaukseen voidaan käyttää myös ultraäänimikroskopiaa ja erilaisia termisiä menetelmiä, mutta näiden menetelmien käyttö on rajoittunut pääasiassa laboratorioon. Tässä kirjallisuustutkimuksessa on esitelty tärkeimmät keraamien testaukseen käytettävät menetelmät, niillä saavutettavat tarkkuudet ja menetelmien käyttöön liittyvät rajoitukset. Testauksen luotettavuutta on myös lyhyesti arvioitu kirjallisuudesta saatujen tietojen perusteella. Kirjoituksen lopussa on lyhyt katsaus komposiittien testaukseen käytettävistä menetelmistä