Tunnistusteknologiat tekstiilien kierrätyksessä

Tässä raportissa kartoitetaan tekstiilijätteen koneelliseen tunnistukseen soveltuvia tunnistustekniikoita. Tekstiilijätteessä on useita eri polymeerimateriaaleja. Materiaalien lajittelu nostaa materiaalin jalostusarvoa, varmistaa sen soveltuvuuden erilaisiin kierrätysprosesseihin ja takaa myös lopputuotteen koostumuksen. Lajittelua varten materiaalit on tunnistettava. Tekstiilijätteen lajittelu materiaalien mukaan käsin on mahdollista mutta hidasta. Käsinlajittelijalle materiaalitunnistukseen soveltuvat käsikäyttöiset FTIR- ja NIR-tekniikkaan perustuvat sensorit. Koneellisella tunnistuksella tekstiilijätteen lajittelu tehostuu ja kapasiteetti kasvaa. Automatisoiduissa lajittelulinjastoissa materiaalin tunnistukseen käytetään lähinnä NIR-teknologiaa, jonka etuna on nopea ja ainetta tuhoamaton analyysi materiaalikoostumuksesta ilman kontaktia materiaaliin. Raportissa on kartoitettu myös tekoälyn, konenäön ja erilaisten tunnisteisiin perustuvien merkkaustapojen (RFID, viivakoodi) soveltuvuutta tunnistusmenetelmäksi. Tekstiilien valmistuksen eri vaiheissa käytetään lukuisia eri kemikaaleja, joista osa voi jäädä tuotteeseen tai on tarkoitettu jäämään tuotteeseen (esim. palosuoja-aineet). Tekstiilin kontaminaatio on myös mahdollista monissa sen elinkaaren vaiheissa. Koneellisella tunnistuksella ei vielä pystytä havaitsemaan mahdollisia kemikaalijäämiä. Erilaiset haitalliset kemikaalijäämät saattavat siten olla työturvallisuusriski kierrätyksen eri vaiheissa. Valmiin kierrätysmateriaalia sisältävän tekstiilituotteen tuoteturvallisuus on mahdollista määrittää erilaisin standardoiduin kemiallisin menetelmin