Rautatieliikenteen allejäännit:Tilastointi ja analyysit

Tutkimuksessa kerättiin ja analysoitiin junan alle jääneisiin jalankulkijoihin liittyvää tietoa vuosien 2005–2009 ajalta. Tutkimusaineisto kerättiin VR-Yhtymä Oy:n, Liikenneviraston, Poliisin, Pelastuslaitoksen ja Tilastokeskuksen tietokannoista. Tutkimuksessa kerättiin ja verrattiin eri tahojen tietokannoissa olevien allejääntien lukumääriä sekä allejäänteihin liittyviä tietoja. Tiedot koottiin yhteiseen tietokantaan, jonka pohjalta analysoitiin onnettomuuksien ominaisuuksia. Aineiston analysoinnin lisäksi allejääntien tapahtumapaikat sijoitettiin rataverkolle. Tulosten mukaan VR-Yhtymä Oy:n tietokannasta saatavat tiedot ovat nykytilanteessa käyttökelpoisin lähde raportoitaessa tietoja sekä itsemurhista (tahallinen allejäänti) että onnettomuuksista (tahaton allejäänti) Euroopan rautatievirastolle. Kyseisen tietokannan puutteena on tilastoitujen tapausten tahallisuuden ja vakavuuden määritelmien epävirallisuus. Tapausten tahallisuuteen ja vakavuuteen liittyen virallisia tietoja saadaan Poliisin ja Tilastokeskuksen tietokannoista. Haasteena on kuitenkin se, ettei kyseisissä tietokannoissa ole tällä hetkellä allejäänteihin liittyvien tietojen helppoon ja nopeaan hakuun soveltuvaa muuttujaa. Yhdistetyn aineiston pohjalta arvioituna vuosien 2005–2009 aikana junan alle jäi yhteensä 311 jalankulkijaa. Kyseinen luku sisältää 264 itsemurhaa, 35 onnettomuutta ja 12 epäselväksi luokiteltua tapausta. Kerätyn aineiston perusteella näyttää siltä, etteivät allejäännit painotu tiettyihin vuodenaikoihin tai kuukausiin. Aineisto antaa kuitenkin viitteitä siitä, että sekä itsemurhia että onnettomuuksia tapahtuu eniten viikon loppupuolella. Itsemurhien tekeminen on painottunut iltapäivän ja illan tunteihin sekä aamuyöhön. Onnettomuuksia tapahtuu hieman muita aikoja enemmän vilkkaan junaliikenteen aikaan eli ruuhkaaikoina. Suurin osa sekä itsemurhien tekijöistä että onnettomuuksissa kuolleista henkilöistä on miehiä. Junan alle jättäytyneet ovat useimmiten 20–29-vuotiaita ja keskimäärin nuorempia kuin muun itsemurhamenetelmän valinneet. Junan alle jättäytymällä tehdyissä itsemurhissa useimmiten odotetaan junaa raiteilla. Onnettomuudet taas tapahtuvat useimmiten tilanteissa, joissa junan alle jäänyt henkilö on ollut ylittämässä rataa joko luvallisesta (tasoristeys) tai luvattomasta paikasta. Kaikista junan alle jääneistä puolet oli alkoholin, lääkkeiden ja/tai huumeiden vaikutuksen alaisena. Tämän lisäksi itsemurhan tekijöistä 23 %:lla oli todettu masennus ja 16 %:lla oli tai oli ollut lähiaikoina muita mielenterveysongelmia. Onnettomuuksissa kuolleista henkilöistä melkein kaksi kolmasosaa oli päihteiden vaikutuksen alaisena. Suurin osa (78 %) junan alle jääneistä henkilöistä jäi henkilöjunan alle. Selkeästi eniten allejääntejä (38 %) tapahtui rataosilla Helsinki–Riihimäki ja Helsinki–Turun satama. Allejäännit ovat selkeästi keskittyneet alueille, joissa asuu paljon ihmisiä ja junaliikennettä on runsaasti. Kaikista rautatieliikenteen allejäänneistä 24 % tapahtui käytössä olevan tai entisen aseman tai seisakkeen välittömässä läheisyydessä (enintään 100 metrin etäisyydellä)