Perävaunullisten kuorma-autojen liikennevahingot:Tapauskohtainen onnettomuustutkimus

Liikennevahinkojen tutkijalautakunnat Hämeen, Keski-Suomen, Pohjois-Karjalan ja Uudenmaan lääneissä tutkivat v. 1982 -1986 171 perävaunullisen kuorma-auton liikenneonnettomuutta. Onnettomuuksista 49 % oli yhteenajoja risteysten ulkopuolella, 26 % yhteenajoja risteyksissä, 13 % yksittäisvahinkoja ja 9 % kevyen liikenteen vahinkoja. Perävaunullinen kuorma-auto oli pääaiheuttaja 39 %:ssa yhteenajoista. Yksittäisonnettomuuksista 22 % oli peräänajon välttämiseksi tehdystä väistöstä seuranneita suistumisia ja perävaunullisten kuorma-autojen aiheuttamista yhteenajoista 44 % oli peräänajoja tai peräänajon välttämiseksi tehdystä väistöstä seuranneita törmäyksiä vastaantulijan kanssa. Näiden vahinkojen syynä oli usein liian pieni välimatka edellä ajavaan ja liian suuri nopeus. Yhdistelmien kuljettajat voisivat siten vähentää onnettomuuksia pitämällä tarpeeksi etäisyyttä edellä ajavaan. Muut kuljettajat voisivat nykyistä aikaisemmin ilmaista hidastamis- ja kääntymisaikeensa, jotta takana tuleva voi hyvissä ajoin vähentää nopeuttaan. Kuljettajan väsymys oli yhtenä syynä 35 %:ssa perä-vaunullisten kuorma-autojen yksittäisonnettomuuksista ja 16 %:ssa niiden aiheuttamista yhteenajoista. Edellisenä yönä vähän nukkuneilla ja pitkään ajaneilla kuljettajilla onnettomuusriski oli muita suurempi. Työaikamääräysten noudattamisen valvontaa tulisi tehostaa ja kuljettajia tulisi valistaa väsymyksen vaikutuksesta onnettomuusriskiin. Eräillä yhdistelmien kuljettajilla oli runsaasti liikennerangaistuksia ja -vahinkoja. Nämä yhdessä onnettomuuksissa ilmenneiden piirteiden kanssa viittaavat joidenkin kuljettajien sopimattomuuteen tehtäväänsä. Valintamenettelyä kehittämällä pitäisi estää sopimattomien henkilöiden hakeutuminen alalle. Kunnollisella ammattikoulutuksella voidaan vähentää kuljettajien virheitä liikenteessä. Ajoneuvoyhdistelmän jarrut ovat olleet yhtenä syynä ainakin 11 onnettomuudessa. Tutkituista ajoneuvoyhdistelmistä vain joka seitsemännen jarrut olivat teholtaan hyvät ja oikein sovitetut. Jarrujen toimintaviiveet olivat kohtuullisia (enintään 0,6 - 0,8 s) suunnilleen 30 %:ssa ajoneuvoyhdistelmistä. Käytettävissä olevien vertailutietojen perusteella ei kuitenkaan voitu todeta, että onnettomuusajoneuvojen jarrut olisivat olleet olennaisesti huonompia kuin liikenteessä olevien ajoneuvoyhdistelmien jarrut keskimäärin