Tapaustutkimus kuljetusrasituksista Trans-Siperian radalla

Kaukoidän ja Euroopan välisten toimitusten merkitys on selvästi kasvanut viime vuosina. Merikuljetusten ohella Trans-Siperian rata (TSR) on potentiaalinen reitti tuotteiden tuontiin Suomeen ja Suomesta Venäjälle sekä tuotteiden vientiin idän markkinoille. Siperian radan reitin aiheuttamista fyysisistä rasituksista on kuitenkin vähän tietoa. Tutkimuksen tavoitteena olikin luoda uutta ymmärrystä tuotteisiin kohdistuvista ilmastollisista ja mekaanisista rasituksista ja riskeistä Siperian radalla ja siihen liittyvässä toimitusketjussa. Tutkimuksessa toteutettiin käytännön mittaus, jossa seurattiin rasituksia yhden case-toimituksen aikana touko-kesäkuussa 2007. Tulosten analysoinnissa hyödynnettiin rautatiekuljetusten ja junavaunujen törmäyskokeiden tuloksia Suomessa ja Länsi-Euroopassa. Tulosten perusteella kuljetukset ja käsittelyt Siperian radalla ovat kansainvälisesti sovittujen standardien mukaisia eivätkä muodosta erityistä riskiä tuotteille. Tarpeenmukainen tuotekohtainen suojaus on kuitenkin huomioitava radalla. Merikuljetuksiin verrattuna Siperian radan etuja ovat nopeus ja pienempi tuotteille kohdistuva korroosioriski. Toisaalta TSR:n kylmä talvi-ilmasto ja lämpötilavaihtelujen asettamat vaatimukset tulee huomioida tuotteiden pakkaussuunnittelussa ja suojauksessa. Siperian radan mekaaniset rasitukset eivät poikkea huomattavasti Suomessa (ja Länsi-Euroopassa) tapahtuvista rautatiekuljetuksista. Tuotteisiin kohdistuneet iskut ja kiihtyvyydet ovat suunnilleen samalla tasolla kuin Suomessa VR:n ja VTT:n suorittamissa tarkasteluissa. Iskut syntyivät pääasiassa nostoista ja junavaunujen järjestelyistä ratapihoilla ja asemilla. Iskujen lisäksi koko kuljetuksen aikana mitattiin toistuvaa tärinää. Tulosten perusteella radan mekaaniset rasitukset eivät muodosta tuotteille huomattavasti suurempaa riskiä merikuljetuksiin ja satamakäsittelyihin verrattuna