Eri päästölähteiden merkitys päästöjen kehitysarvioissa, laskeumassa ja metsämaan happamoitumisessa

Tutkimuksessa on esitetty arvio potentiaalisesti happamoittavien rikki-, typenoksidi- ja ammoniakkipäästöjen kehityksestä Suomessa sekä päästöjen aiheuttamasta laskeumasta. Lisäksi työssä on esitetty katsaus hiilivetypäästöistä. Suomen happamoittavasta laskeumasta suurin osa aiheutuu ulkomailta tulevista päästöistä. Suomen omista päästöistä seuraa vain 25 % Suomen rikkilaskeumasta, noin 20 % NOx-päästöperäisestä laskeumasta ja noin 35 % NH3-päästöperäisestä laskeumasta. Liikkuvat lähteet aiheuttavat nykyisin noin 60 prosenttia (tieliikenne 50 %) Suomen omista NOx-päästöistä. Typenoksiditoimikunnan ehdottamat päästönrajoitukset johtaisivat vähittäiseen päästöjen pienenemiseen päästöjenalentamismenetelmien tullessa käyttöön sekä auto- ja kattilalaitoskannan uusiutuessa. Ehdotusten koko vaikutus näkyisi vuoden 2010 tienoilla. Ehdotusten ansiosta myös liikkuvien lähteiden osuus kokonaispäästöistä alenisi noin 50 prosenttiin (tieliikenteen osuus 30 prosenttiin). Ulkomaisista NOx-päästöistä aiheutuvasta laskeumasta on noin 50 % peräisin liikkuvista lähteistä. Tilanne on samantapainen muissa Euroopan maissa. Ammoniakkipäästöt ovat peräisin lähes kokonaan maataloudesta. Suomen rikkipäästöistä noin 60 % aiheutuu teollisuuden polttoaine- ja raaka-aineperäisistä päästöistä. Teollisuuden ulkopuolisen energiantuotannon osuus rikkipäästöistä on noin 35 % ja liikkuvien lähteiden osuus alle 5 %. Happamoittavista päästöistä aiheutuvan laskeuman vähentäminen Suomessa luonnon kestokykyä vastaavalle, ns. kriittisen kuormituksen tasolle vaatii 60-70 prosentin päästöjen vähennystä suuressa osassa Eurooppaa. Tämä taso voitaisiin saavuttaa vähentämällä rikkipäästöjä noin 80 % vuoden 1980 tasosta ja typenoksidi- sekä ammoniakkipäästöjä jonkin verran vähemmän