Fuusioteknologian nykytila ja tulevaisuus

Fuusioenergiatutkimuksessa on viime vuosina tapahtunut ratkaisevia edistysaskeleita. Fuusioreaktioiden vaatima korkea yli 100 miljoonan asteen lämpötila saavutetaan lähes rutiininomaisesti ja kuuman polttoaineplasman koossapito on olennaisesti ratkaistu tokamak-tyyppisissä koereaktoreissa. Nykyisillä suurilla tokamakeilla tullaan kokeilemaan 90-luvulla myös deuterium-tritiumpolttoaineen käyttöä. Terminen fuusioteho purkauksen aikana tulee tällöin olemaan kymmeniä megawatteja, mikä vastaa plasman kuumentamiseen kuluvaa tehoa. Suunnitteilla olevat seuraavan polven koereaktorit rakennetaan todennäköisesti kansainvälisenä yhteistyönä. Dimensioiltaan ne ovat noin kaksinkertaiset nykyisiin tokamakeihin verrattuna, mutta niiden terminen fuusioteho olisi gigawatin tuntumassa. Euroopan yhteisöllä on omat suunnitelmansa, mutta viime vuosina on tutkittu myös koko maailman kattavan yhteistyön mahdollisuutta. Tähän IAEA:n alaisuudessa tehtävään suunnittelutyöhön osallistuvat Eurooppa, Japani, Neuvostoliitto ja Yhdysvallat. Parhaimmassa tapauksessa kyseisten koereaktorien valmistuminen ajoittuu vuosituhannen vaihteeseen. Vaikka tieteellisesti fuusioenergian toteutettavuus on osoitettu, edessä on lukuisia teknisiä ongelmia. Niiden ratkaiseminen tokamak-tyyppisissä koe- ja demonstraatioreaktoreissa tulee viemään vuosikymmeniä, joten kaupallinen fuusioenergian tuotto voi tuskin alkaa ennen 2030-lukna. Aikataulu voi nopeutua ainoastaan koossapitotekniikan läpimurroilla, jos ne johtavat nykyisiä selvästi pienempiin ja joustavampiin koereaktoreihin